Tokoilua ulkona

Jees, pitkästä aikaa ulkotreenit kunnon porukalla. Miljan kanssa otetiin vikana, joten sain aikansa istuskella autossa ennen kun sitä kaivoin esiin. Ja heti tein virheen. Ilman mitään lämmittelyjä tms. otin ja heitin kapulan. Hakihan se, mutta niin laiskasti ja välinpitämättömästi. Kapula siis sivuun ja lämmittelyä.

Aloitettiin seuraamisella. Katseltiin perusasentoa (aika vino..), tehtiin seuraamispätkää naksun avulla. Ihan jees, parani paranemistaan, päätin ottaa hieman palkkausta patukalla. Tästähän riemu repesi, olinkin kokonaan unohtanut kuinka paljon Milja rrrrakastaa vetoleikkiä ja riehumista. Fiilis alkoi jo olemaan niin hyvä, että otettiin uudestaan kapula. Ja sehän meni täydellisesti. Vähän vinoon toi, mutta sillä ei ole merkitystä sillä toi sen lähelle.

Kapulalta mentiin hypylle (ihana Jonna oli raahannut hyppynsä mukanaan). Jätin Miljan hypyn taakse, kutsuin. Nätisti kiersi sivusta sivulle. Hmm.. Uusi hyppy sekä jätin liian kauas. Koira lähemmäs hyppyä, uusintayritys. Ja hienosti yli ja sivulle. Palkkaus ja toisto. Sitten testaus. Milja sivulle, lähetys hyppy, käsky istu. Milja ISTUI!!!! Siitä kävin palkkaamassa ja otin siitä sitten takaisin sivulle. Ei ongelmia. Vitsi, talvitauko on tehny hyvää.

Kerran otettiin luoksetuloa pysäytyksellä, tein kaksoiskäskyn ja Milja pysähtyi. Loistavaa, nyt vielä pitäisi päästää irti jommasta kummasta käskystä.
Myös liikkeestä maahanmenoa katottiin, entisellään taisi olla. Ja Milja menee maahan pylly edellä, kun olisi hyvä että menisi hissinä alas. Mitähän tähän keksis...

Se ainakin tuli todettua, että paree etten treenaa yksin paljoa. Mä tuppaan ahnehtimaan. Liikaa. Porukalla treenatessa joku fiksu aina muistaa kysyä multa että "ethän sä vaan ajo tehä tota liikettä uudestaan??".  Eeei, enhän minä, pois se minusta...