Jospa taas pitkästä aikaan päivittelisi. Treenattu kyllä ollaan ahkerammin ku tätä blogia on kirjoitettu.
Viimeksi treenailtiin viime tiistaina. Milja oli koko ajan mulla käsissä, kun ei autoa ollut. Iltapalakin oli jäänyt väliin kun en ennen kentälle lähtöä viitsiny antaa, joten Milja oli vähän känkkis.
Alkulämmittelyjen jälkeen aloitettiin seuraaminen. Pitkää pätkää, hyvin meni. Vikaa oli (yllättäen) minussa, kun palkkailen aina vaan pysähdyksissä. Tyhmä minä. Milja oli kuitenkin hieno. Seuraamisen jälkeen viskoin kapulaa. Milja lähti kuin raketti kapulan luo, mutta haisteli pitkään maata ennen kuin nappasi kapulan suuhunsa. Toi ihan hyvin sen. Edistystä tapahtunut.
Kapulan jälkeen kaukot. Ja aaaaaaaargh 
Ei nouse istumaan. Ei ei ei. Mä alan kohta olemaan ihan epätoivoinen. Ei näistä sen enempää...
Kaukojen jälkeen merkkiä. Milja lähtee hyvin, mutta paikka käskystä istuu (pitääkin koettaa paikka käskyä hypyllä, josko se vaikka istuis....). Pari kertaa koetettiin, istu aina. Viimeisin kerran lähetin, turhuuksissani huusin jotain ihan käsittämätöntä Kasa konsonantteja. Mutta hei, Milja jäi seisaalleen! 
Tähän me sitten lopetettiinkin.
Kaikki kun olivat saaneet reenattua, otettiin vielä paikkamakuu. Nadja, Urpo ja Milja samaan riviin. Jäin näkyville. Vähän ennen kuin kaksi minuuttia oli kulunu, loppui itseltä kantti ja menin vapauttamaan Miljan. Pitkästä aikaan rivissä paikallamakuu ja Milja pysyi! Wihii, me edistytään 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti