Jospa tätäkin vähäsen päivittelis... Alkupohjustuksena voisi sanoa että talouteen on tullut sijoitukseen SBT narttu Sinna, jonka touhuiluja tulee tässä blogissa myös olemaan.
Pentutouhujen takia Miljan kanssa tokoilut ovat jääneet tyystin, mutta kyllä tästä piristytään. Pakko on, sillä ilmoitin Miljan juuri Hollolassa 9.8. olevaan tokokokeeseen 
Viime viikonloppuna oltiinki ahkeria harrastusrintamalla. Lauantaina menin molempien koirien kanssa Palpasiin. Miljalle kävin kävelemässä metsäjäljen, joka ei juuri ehtinyt vanhentua. Ihan tuoretta vielä ajan, opit käytiin hakemassa edellisenä viikonloppuna HPSK:n pk-päivältä. Milja meni tosi hyvin, eteni vauhdikkaasti. Miinuksena oli lähinnä metri jäljen sivussa kulkeminen ja sen myötä keppien virkaa toimittavien namien unohtaminen. Tarkkuutta pitää koettaa tähän touhuun saada. Jälki meni kuitenkin alusta loppuun hyvin.
Sinna sai mennä elämänsä ensimmäisen verijäljen. Pituutta oli ehkä 5 metriä ja jälki oli juuri vedetty. Aloituskohtaa Sinna haisteli, sitten lähti epävarmasti oikeaan suuntaan. Keskittymiskykyä oli vaan pienen hetken verran ja sinä aikana jälkeä mentiin mallikkaasti. Mutta nopeasti keskittyminen herpaantui ja Sinna alkoi hyppelehtimään. Tuurilla hyppelehti kuitenkin kaadolle 
Ihan hyvin ensimmäiseksi jäljeksi.
Sunnuntain mentiin illalla tokoilemaan. Miljan kanssa otettiin heti alkuun kahden minuutin paikallamakuu. Ja Milja pysyi, vieläpä rauhallisesti! Wihii, tästä se alkaa. Muina liikkeinä otettiin kapulaa, ruutua, kaukoja ja luoksetulon pysäytystä. Kapula meni ihan kivasti, samoin ruutu (siinä vaiheessa kun itse maltoin olla pyytämättä koiralta liian vaikeita..). Kaukot ja luoksetulon pysäytys olivat sen sijaan 
Kaukoissa maasta istumaan nousu tuntuu olevan tosi vaikeaa, mä oon edelleen aivan epätoivoinen. Luoksetulossa taas pysäytys on parin metrin pysätysy. Aaargh, kai se olis vaan treenattava, treenattava ja treenattava. Mistähän sais motivaatiota?
Sinnan kanssa otettiin pientä ja kivaa. Ensiksi istumista naksutellen ja sitten luoksetuloa siten että Jaana piti Sinnaa kiinni ja mä juoksin pois ja kutsuin. Hienosti tuli luokse. Sinnan kanssa keskitytään vielä ihan pitämään hauskaa treenikentällä, kunnon tokoilut saavat vielä odottaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti