Huh. Kokeeseen aikaa ihan liian vähän ja semmoinen olo että ihan liian vähän liikkeet onnistuu.
Keskiviikkona käytiin paniikkireenimässä, katsomassa miten liikkeet onnistuu. Aloitin paikkamakuulla. Olin piilossa 3 min ja kun tulin pois, niin juuri silloin Milja alkoi rapsuttamaan kankkuaan! Voihan kutina. Oli kuitenkin maannut todella rauhallisesti. Karjasin maahan ja menin taas piiloon. Milja oli jatkanut rauhallista hengailuaan. Maaten.
Milja autoon ja Sinna tilalle. Sinnan kanssa jatketaan iloista hyvänmielen treenaamista. Aluksi muutama sivulle tulo, sitten seuraamista. Hyvästä kontaktista naksautus ja palkaksi leikkiä. Hemmetin hyvin on edistynyt! Sinnasta alkaa kuoriutua pieni pätevä tokoilija. Liikkeestä maahanmenoa otettiin siten että hortoiltiin ympäriinsä ja käskyttelin, pysähdyin ja naksautin kun toimi. Sisällä toimii paremmin, ehkä ei olisi pitänyt tuoda vielä näin vaikeana ulos.
Muutama merkki otettiin, hienosti kaatuu edelleen. Koetin saada merkin taakse merkkiä koskematta, mutta ei onnistunut. Kosketuskeppiä kaipailin, mutta oli jäänyt kotia. Jätettiin hautumaan. Lopuksi vauhtiluoksetulo lelupalkalla.
Milja vuoro. Pikkuisen seuraamisien kanssa leikittiin ja sitten jättäviä. Maahanmenon kanssa ei ongelmia, mutta se seisominen. Miljan peffa läsähtää maahan lähes väistämättä. Mä oon olettanut että tää liike toimii, hionu istumista hypyllä ja kaukoissa, tässä tulos. Saa nähdä miten sunnuntaina käy. Luoksetuloa otettiin, rakensin merkitikin paikalleen. Hyvin onnistui, vähän valuu mutta oon tyytyväinen. Hyppykin saatiin joten kuten toimimaan. Mutta en kaukot. Voi itku, meidän murheen kryynit. Mä en ihan oikeasti tiedä mitä niiden kanssa teen, välillä toimii välillä ei. Käskyt tietää. Ei vaan nouse. Tähän kunnon kirosana.
Mutta näillä mielillä kokeeseen. Se paikkamakuu on meille nyt se tärkein koetinkivi ja se ratkaisee meidän koetulevaisuuden. Paljon on töitä tehty sen eteen. Saas nähdä. Ennen sunnuntaita yksi paikkamakuu treeni ja sit rauhoitutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti