Viime torstaina oli taas agilitypäivä. Sinnan kanssa otettiin lyhyttä rataa sekä harjoiteltiin keinua. Ideana siis että Sinnalle naksutellaan siitä että se pomputtaa sitä keinun alasmenoa, oppii kivaksi asiaksi sen kolahduksen. Toimihan se, mutta sitten päätin oikoa pari mutkaa suoraksi ja viedä keinulle. Ja kiitos sen saadaan palata takaisin alkuun. Tyhmä, tyhmä minä. Sinna on hyvin pätevä aina treeneissä, ohjaajassa ei ole muuta kuin vikaa vikaa vikaa.
Eilen käytiin tokoilemassa, pitkästä aikaa oli Jonna seurana ja tarkkana silmänä. Sinnan kanssa aloiteltiin, ilolla halusin näyttää kuinka hienoa meidän seuraaminen oli. No, olihan se kontakti hienoa, mutta seuraamispaikka on aivan väärä. Sinna edistää hirmuisesti ja itse en ole siihen juuri puuttunut. Myös seisomista harjoiteltiin ja yritin taas vetää paria mutkaa suoraksi. Onneksi oli Jonna, joka takoi järkeä kalloon. Kentällä käytiin siis ne asiat läpi, mitä aletaan harjoittelemaan kotitreeninä. Lyhyitä seuraamispätkiä sekä seisomista käskystä.
Milja oli päheä. Milja oli niin päheä kuin olla ja voi. Paitsi luoksetulon pysätyksessä. Tai no, oli se Miljaksi hyvä. Ei pysähtynyt seinään, mutta ei sentään tullut luoksekaan asti. Ennakointi tossa on paha, sen takia liikettä ei voi jankata. Mutta seuraaminen! Jessus se alkaa olemaan kunnossa. Tehtiin pitkän kaavan mukainen seuraaminen käännöksineen, nopeine ja hitaine askelin. Jonna häiriöi ja huuteli kuin känniläinen. Ei vaikutusta. Nyt voidaan ihan hyvillä mielin mennä marraskuussa kokeeseen :)
Maltti. Saako sitä ostaa jostain? Tai saisiko sitä peräti ilmaiseksi? Luonteeen piirteeseen kun ei sovi hitaasti ja varmasti, niin vaikeaa on. Tänään olen pohtinut, kuinka paljon hyötyisi siitä, että jaksaa tehdä kunnon pohjatyöt, tulos on varmasti nautittavampaa. Tuntuu että kivempi on vaan mennä ja tehdä, kuin hinkata ja jankata samaa. Mutta koetan. Nyt mua saa tulla potkimaan jos etenen liian nopeasti. Potkikaakin kovaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti