sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Viikonlopun touhuilut


Lauantaina käytiin Miljan kanssa Lahdessa tokoilemassa. Jonna on jo pitkään meitä houkutellut seuraksi ja nyt kun piti käydä hakemassa ruokavarastoon täydennystä niin yhdistin samalla reissulla molemmat. Milja pääsi yksin mukaan, Sinnalla on juoksut alkanut ja Miljan oli aika saada spesiaaliaikaa. Milja oli jo kotoa lähtiessa aivan liekeissä, nautti siitä että saa omaa aikaa :D


Tarkoitus oli mennä Löytynmäen kentälle, mutta salpparin kisojen takia se toimi parkkipaikkana ja oli vähän turhan ruuhkainen paikka. Mentiin siis paikallisen k-marketin takapihalle, siinä pystyi vähän tekemään, tosin häiriötä siinäkin oli jonkin verran. Miljan kanssa aloitettiin ihan perusseuraamisella, reippaasti potpotti vieressä. Into pysyi hyvin päällä, patukkapalkalla mentiin. Otettiin myös oikealle, vasemmalle ja taaksesiirtymiset. Sivusuunnat on vielä vähän epävarmat, mutta taaksepäin meni todella hyvin! Onnistumisen iloa saatiin siitä.


Liikkeestä seisomisen kanssa tuuppasi vähän ongelmaksi se, että ohi kävellessä kääntyi perään. Päädyin jättämään eteen kävellessä palkan sinne, jolloin kun palasin koiran taakse Miljan katse oli kiinnittynyt palkkaan. Pysyi suorana, palasin vierelle ja vapautin palkalle. Toistin vielä pari kertaa saman. Luoksetulon pysädyksen kanssa piti aluksi vähän miettiä että kummalla oon pysäyttänyt, kädellä vai äänellä. Tein ekan kerran kädellä, hitaasti pysähtyi. Vaihdoin ääneen ja pysähtyi paljon napakammin, tosin väliin teki yhden ennakoivan joten otin suoraan luokse. Kerran palkkasin jo pysähdyksestä heittämällä lelua.


Loppuun kaukoja. Ja piru sen ensimmäisen nousemisen kanssa, Milja taas vain makoili. Oletin jo ongelman ratkenneen kotitreeneillä, mutta ei. Pari huomautusta ja sitten toimi, lelupalkalla palkkasin. Lopuksi Milja sai raadella lelunsa, toinen oli ihan onnessaan kun pääsi kunnolla repimään ja raatelemaan. Kiva päivä oli, Miljalla oli kivaa, samoin kun itselläni. Kiitoksia Jonnalle seurasta!


Sunnuntaina innostuin hieman kotitreenailemaan. Kasa nakkeja ja naksu, molemmat saivat aloittaa vadin kanssa. Eli ensin Sinnan kanssa etupää vadille, sen jälkeen takapää. Muutaman kerran istui jopa vadille, mutta alkuonnistumisten jälkeen alkoi tulemaan taas roppakaupalla epäonnistumisia. Joko osui vain toinen jalka tai sitten ei mitään. Mitä tästä opimme? Liikaa toistoja voi olla haitaksi. Miljan kanssa riitti että etupää nousi vadille, tosin vaadin sitten hevostermein etuosakäännöstä. Eli etujalat vadin päällä, takapää kiertää etupään ympäri. Hienosti meni molempiin suuntiin, hieman epävarmasti mutta onnistui kuitenkin. Tämä oli myös todella hauska harjoitus :D


Vatileikin jälkeen ruutuharjoitusta. Rakensin taas pienen ruudun keittiöön, siten että ruutuun ei pääse sisään sivusta, kaapit ovat vastassa. Sinnalle olen naksutellut oma-aloitteisesta ruutuun menosta, nytkin tarjosi sitä hyvin. Mitään targettia ruudussa ei ole. Lähetysetäisyys on n. 3 metriä (juuri pidempää matkaa ei sisällä pysty...). Nytkin meni varmasti, joskin hitaasti ruutuun. Lähdin siis nostamaan vauhtia sinne. Eli kun koira hakee ruudusta oikean paikan, naksautin ja heitin lelun. Lelun kanssa sitten leikittiin ruudussa. Toisto, ruutuun meno oli selvästi vauhdikkaampaa. Tää keino on toiminut nyt tosi hyvin ruudun kanssa, saa nähdä mitä tapahtuu kun siirrytään kotioloista muualle...


Miljan vuoro ruudulla. Ja tuntui siltä että päätä saa taas hakata seinään. Tälläisessä huomaa hyvin kuinka erilaisia nuo koirat on ja kuinka paljon vaikuttaa se että ne on erilailla koulutettuja. Milja ei mene ruutuun kun siellä ei ole mitään. Lähtee kyllä juoksemaan ruutuun, mutta pysähtyy ennen sitä kyselemään. Eikä lähde tarjoamaan mitään, seisoo vaan ja tuijottaa. Laitoin lelun ruutuun, jolloin tuloksena oli se että haki ruudusta lelun ja juoksi mässyttämään sitä olkkariin. Lelu pois, target ruutuun. Juoksi hyvin targetille, jesh! Target kerran pois, pysähtyi taas ennen ruutua. Tässä vaiheessa oli jo tunne että ei tästä mitään tule, laitoin targetin takaisin, yksi suora juoksu sinne ja sitten lopetin. Kun ei onnistu niin ei. Miten saada koira menemään ruutuun vaikka siellä ei sitä targetia olisi?


Kapulan pitoharjoituksia molemmille ja Miljalle hieman tunnaria. Sinnan kanssa hieman haeskeltiin sitä pureskelemattomuutta, yllättävän vaikeaa. Otin ihan kapulan maasta nostoa ja pitoa, muutama nätti heti siellä oli. Naksutinta en käytä nyt kapulan kanssa yhtään, koetetaan pitää tilanne mahdollisimman rauhallisena. Miljan kanssa aloitin tunnarilla siten että piilotin tunnarin peiton sisään ja nenällä tuo hyvin hakee. Mutta se tuominen! Milja ottaa tunnarin suuhun, hakee sillä hyvän asennon suussa ja siinä vaiheessa koko tikku on jo päreinä. Harjoiteltiin sitten ihan pitoharjoituksia ja nätisti se osaa pitää. Mutta ottaessaan tunnarin maasta se asentaminen omaan suuhun vahvoilla hampailla rikkoo tunnarin. Eli seuraavaksi harjoitellaan nättejä nostoja...


Lopuksi vielä parin minuutin paikkamakuu, itse olin piilossa. Molemmat pysyivät hyvin ja hiljaa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti