Laiska päivitystahti iskenyt, mutta ollaan myö tehty. Sinna lopetti juoksunsa jo viime viikolla ja agitreeneissäki käytiin kerran pöksyt jalassa. Sisällä ollaan hieman tokoiltu.
Mitä meidän agilityyn kuuluu? Hyvää ja huonoa. Keppejä ollaan menty jo täysimittaisena. Se taisi ollakin ainoa positiivinen asia. Viime perjantaina oli Vuorelan Lotan agilitykoulutus. Rata oli 24 esteen mittainen, piti sisällään hyppyjä, putkia, renkaan, muurin, keinun ja kepit. Jo tutustumisvaiheessa iski epäilys mieleen: rata tuntuu helpolta, ei se saa tuntua helpolta! Ja ei se ollut. Me päästiin Sinnan kanssa suurinpiirtein pari estettä kerrallaan ja sitten tuli iso töks. Tuntui että tauon aikana kaikki talvella opittu oli unohtunut! Välistävetoa ollaan tehty onnistuneesti, nyt ei puhettakaan. Lopussa jopa takaakierto meni siten että Sinna palasi takaakierrolta takaisin kun lähdin jo itse etenemään - vaikka loogisinta olisi ollut hypätä se este. Huoh. Ja tietenkin kaikki tuli videoitua. Videot laitan sitten myöhemmin kun saan ne purettua koneelle.
Tokoilua ei olla harrastettu muualla kuin kotona. Samoja vanhoja juttuja, tosin huimasti eteenpäin. Milja tekee hyvin kaukot kaikilla vaihdoilla, samoin nouti hyvin metskua. Sinnan liikkeestä seisominen alkaa olemaan hypersuperkunnossa, ehkä me kesäkuussa kokeeseen mennään ;) Eteenpäin päästiin myös metallinoudossa, Sinna tuo jo ihan jalkojen juureen! Tästä vielä perusasentoon niin bueno. Puista kapulaa ei olla edes katseltu, pitää ensin miettiä millä siitä puremisongelmasta pääsee.
Tokossa löytyy iloista mieltä ohjaajallakin, kivalta tuntuu. Parin päivän välein treenaaminen sopii Sinnalle, mutta ei Miljalle - Miljalla on selvästi liikkeet hidastunut useista treeneistä. Sen takia ollaankin Miljan kanssa suurimmaksi osaksi hömpötelty. Milja osaa jo päheästi vatiin etutassujen laiton ja takaosakäännöksen siinä. Pujottelu jalkojen läpi menee aina vaan kivemmin. Tärkeintä on pitää kivaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti