Kuumien päivien takia ollaan siirretty lenkit aamuihin ja illat sitten puuhastellaan ja naksutellaan. Nyt tässä muutamana iltana olen ottanut aiheeksi metallikapulan nostoa sekä kaukoa (i-m). Metallikapulahan oli talvella hyvässä kunnossa, kunnes Sinna iski itseään sillä silmään ja alkoi välttelemään (kyllä, sillä voi lyödä itseään silmään). Staffipäivältä voitettiin hieno pikkukoiran metsku, joka itseasiassa on Sinnalle paremman kokoinen kun noi metallikapulat mitä mulla on. Maanantaina naksuttelin nostosta, aluksi ihan pelkästä kosketuksesta. Lopetettiin siihen kun viimen nosti. Eilen jatkettiin siitä mihin maanantaina jäätiin. Eli aloitettiin nostosta ja sitten haettiin kestoa ja vähän liikettä. Loppujen lopuksi jopa toi metallia, ei sivulle asti mutta melkein. Mutta enää se kapula ei ole niin ällö. Puista kapulaa ei ole juurikaan nyt katseltu, katsotaan jos tämän kanssa oppii nätin pidon.
Kaukoja tosiaan istumisen ja maahanmenon väliä. Hollolan tokotiimin kurssiltahan saatiin hirmu hyvä ohje kaukojen opetteluun, mutta valitettavasti sitä tekniikkaa ei voida käyttää. Siinä oli siis ideana namilla ohjata koiralle liikeradat, lähteä liikkeelle muutaman sentin siirroilla. Mutta fyssarin kanssa oli puhetta tästä liikkeestä ja hän oli sitä mieltä että ei tehdä Sinnan kanssa. Tehtiin siis periaatteessa samaa mutta vähän helpotetusti. Eli ei hinkattu muutamia senttejä, vaan kokonaista liikettä. Namilla ohjasin istumaan ja maahan siten että peppu pysyy paikallaan. Aloitin tämänkin maanantaina, eilen sitten muutama toisto jo siten että itse seisoin ja näytin käsimerkein. Takapuoli meinaa heilua Sinnalla vähän turhan innokkaasti ja kun se pitäisi pysyä paikallaan... Treeniä treeniä vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti