Jälleen oli niitä päiviä, kun toisten suoritusten katsominen on paljon mukavampaa, kuin se että itse tekisi jotain. Yhdeksältä aamulla siis raahauduin kentälle tekemään rataa agilitykoulutukseen. Sinnan kanssa suoritusvuoro oli vasta joskus neljän aikaan, joten siihen asti sain rauhassa vain istua, kuvata ja katsoa muiden suorituksia. Huima määrä oppia tuli tänä aikana. Myöskin suunnittelemani radan kulkureitti muuttui todella paljon. Uusia asioita opin huimasti ja uutena liikkeenä meille opetettiin kabai sokkari. Tätä tosin ei Sinnan kanssa kokeiltu.
Hain Sinnan vähän ennen omaa vuoroa ja lämmittelin. Lämmittelyn aikana oli jo semmoinen olo että ei tästä mitään tule, koira aivan liian energinen. Selvästikin agilitypäivinä Sinna tarvitsee kunnon lenkin ennen harjoituksia, muuten liika energia puretaan päättömään käytökseen ja mun napsimiseen. Jo alusta alkaen Sinna oli kuin tulisilla hiilillä, varoittelin jo kouluttajaakin siitä että Sinna on karmealla tuulella.
Liikekohtaisesti en ala selittämään miten mentiin rata, en kuitenkaan osaa selittää ohjauskuvioita oikeilla nimillä. Juosta sain kovasti, ja kovasti tuli noottia käsistä. Täytyy tosi paljon nyt koettaa tsempata niihin, tosin sit kun laitan ajatukset käsiin niin unohdan jalat.. Koordinaatiokykyä lisää kiitos. Keppeihin oikealta puolelta olin tyytyväinen, "väärä" puoli ei oikein ottanut onnistuaakseen. Kotiläksyksi käsien tarkkailua sekä irtoamisharjoituksia, sekä muutenkin tekniikkaharjoittelua.
Tässä rata, me päästiin Sinnan kanssa esteelle 24 asti. Voisin sanoa että tyytyväisin olin kohtiin 12-15, muu tuntuikin olevan vaan pelkkää taistelua. Ainiin, ja rimat tippuu helposti jos liikun liian kauas, kädet ei toimi tai muuten vaan mussa on vikaa. Eli kädet kädet kädet kädet. Aina pitää muista´pitää ohjaavaa kättä. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti