Viime lauantaina käytiin Sinnan kanssa Tikan Liisan luona laittamassa muutamia tokoliikkeitä eteenpäin. Ihan ensi alkuun ihmeteltiin Sinnan kovaa kiinnostusta kohteisiin - kosketuskeppi ja kosketusalusta. Kepin luo syöksytään ja kosketusalustaa riepotellaan. No, kumpikaan niistä ei tietenkään toteutunut niin katastrofaalisesti kuin normaalisti. Kosketuskeppi syöksyistä päästiin eroon toistoilla ja kosketusalusta ei tuolla noussutkaan niin helposti lattiasta. Oli myös puhetta näissä toistojen määrästä, eli vähemmän toistoja kun kiihtyy niin kovasti. Kosketusalustan jälkeen katseltiin meidän ruutua. Sitähän olen nyt vain sheippaillut, koska sitä alustaa ei voi käyttää (kaukaa kun lähettää niin ei juuri pysty puuttumaan alustan riepotteluun). Hyvin meni, ruutuun siis. Nyt pysytään tässä tyylissä ja katsellaan josko lisätreenaus tekisi entistä varmemmaksi.
Noutokapulan pureskelua katseltiin myös. Ja kyllä, hieman epävarmuutta siihen liittyy. Eli mun lähelle tullessa pureskelu lisääntyy. Vauhtinoutoja vaan, lelupalkkausta pikku hiljaa ottaa siinä esiin myöhemmin. Myös nostotreenejä siten, että ollaan asetelmassa koira-kapula-minä. Koira tulee luokse, ottaa matkalla kapulan suuhun. Mun pitää olla selkä koiraan päin, ei paineistunut niin pahasti. Hienoa, tämäkin meni nyt sysäyksen eteenpäin. Kaukojen tekniikoita, miltä näyttää ja miten toimii. Sinna kun menee seisomisesta taaksepäin maahan, siihen oma käsky. Pitää myös miettiä että toimiiko kokonaisuutena noi erilliset osiot mitä oon tehnyt. Pitääkin jumpata koko sarja läpi.
Viimeisenä jättäviä. Liikkeestä maahanmeno nauratti, Sinna kun kadotti koko maahanmenon. Kyynärät kyllä meni maahan... Aivot taisivat olla jo aika narikassa siinä vaiheessa. Liikkeestä seisomista. Pysähtyy kyllä käskystä, mutta jää talsimaan hetkeksi - asettelee jalat sievästi. Pitäisi nyt opettaa ihan tiukka pysähtyminen, tuo jalkojen sievästi asettelu kun tuntuu olevan Sinnalle aivan luontaista. Se on niin nätti tyttö että pitää seisoa myös nätisti :) Yksärin jälkeen Sinna lähti Maijan luo ja itse menin ihmettelemään messarin touhuja. Pääsi katsomaan kv tokoa ja shoppailemaan hyödyllisiä tarvikkeitä. Kahdeksan jälkeen illalla oltiin vasta kotona, Sinna väsyneenä muiden possusten kanssa riekkumisesta ja minä messarista.
Eilen oli sitten fysioterapia Kouvolassa, Patricia Hirnin luona. Hieman jännitti että missä kunnossa koirat on, kun edellinen kerta jäi välistä niin hoitoväli oli nyt pitkä. Miljan nyt tiesin olevan jumissa, mutta Sinna oli kysymysmerkki. Ensin hoidettiin Sinna, josta ei löytynyt mitään kummallista. Hieman juoksuista aiheutunutta jumia, muuten ei mitään. Loistavaa! Milja sitten olikin ihan toista maata.. Jumia jumia jumia, vanhat tutut selkärankanikamat olivat taas ihan vinksin vonksin. Voi Milja parkaa :( Kun ei oikein tiedä mikä tuon tekee, ongelma tuo on ollut jo monta vuotta. Suositusta uusiin röntgenkuviin tuli ja myös akupunktioon. Patricia kun jää sairauslomalle niin akupunktion avulla yritetään pitää Milja kunnossa.
Oli muuten hauska katsella kuinka erilailla nuo suhtautuu hoitoon. Sinna, jolla ei ollut juuri mitään jumia kiemurteli välillä selällään pöydällä kiukustuneena. Milja taasen makoili tyytyväisenä kylellään, välillä oikein ummisti silmät tiukasti kiinni ja nautti hoidosta. Mymmeli osaa rentoutua :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti