Niin se koitti, ensimmäinen startti voittajaluokassa. Ehkä hieman nopeammin kun olin kuvitellut, toisaalta tavoitteena oli startata siinä jo viime kesänä, että ehkä pitäisi todeta että hieman myöhemmin kun olin kuvitellut. Mutta kolmeen kokeeseen olin varannut paikan tälle keväälle tk2 tunnuksen metsästystä varten ja koska se tuli jo kahdessa kokeessa, niin sitten lähdettiin kokeilemaan sitä voittajaa. Tarkoituksena oli katsoa että miten koe kokonaisuudessa menee läpi, mitä pitää treenata. Sm-kisoissa kun tarkoituksena on tuohon voittajaan osallistua.
Koe oli Kouvolassa hallissa, tuomarina Ossi Harjula. Pisteellisesti näin:
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen taluttimetta 9
Istuminen seuraamisen yhteydessä 0
Luoksetulo 0
Ruutu 8
Noutaminen esteen yli hypäten 7
Metalliesineen noutaminen 0
Tunnistusnouto 7
Kauko-ohjaus 8
Kokonaisvaikutus 7
Yhteensä 189 pistettä, ei tulosta.
Fiilis oli vielä paikkamakuun aikaan hirmu hyvä - Sinna oli energinen, jollotteli jopa koko ajan ennen maahan käskyä. Paikallaan sentään makasi. Mutta siitä alkaen koko juttu lässähti kuin lehmän häntä, fiilis oli samanlainen kun viime vuoden toko sm:ssä. Sinna muuttui ihan lässähtäneeksi lehmäksi ja mä hikoilin kun tuntui että saan kannatella koko koiraa.
Seuraaminen tuntui pitkältä kun nälkävuosi. Sinna lähti siihen innokkaasti, mutta loppua kohden hyytyi. Istumisen se tosiaan seisoi, taisin saada kolmannella käskyllä vasta istumaan. Tässä kohden aloin jo ihmetellä että onpa hyytynyt possu. Luoksetulossa ei pysähtynyt, toisella käskyllä meni maahan. Kaikenlisäksi mun luokse juostessa Sinna bongasi Peten, joka oli sopivasti siinä aidan takana mun selän takana. No siitä sitten siiryttiin kehän toiseen laitaan, missä tehtiin noudot. Hyppynoudossa kolautti hyppyä väsyksissä ja pureskeli. Metallinoutoa heitettiin viistosti vähän sinne Peten suuntaan. Sinna lähti juoksemaan kohti metallia, bongasi Peten ja juoksi Peten luokse läähättelemään. Vitsi kiva, eipä ennen tollaistakaan ole tapahtunut.
No sain sen sieltä pois ja haki nätisti metallikapulan. Siitä tunnariin, missä Sinna valitsi kapulaa pitkään ja toi kun toikin viimein sen oikean. Kaukoissa tarvi ensimmäiseen vaihtoon, istumiseen, kaksoiskäskyn, muuten jees.
Mutta voi vitsi mulla oli hiki!Kaukoissa tuntui siltä että sain kannatella koko koiraa. Viimeinen maahanmeno oli kunnon lässähdys maahan, mietin että noinko toi koira edes tuolta ylös nousee. Loppupäivän Sinna olikin ihan naatti pinaatti.
En tiedä onko olo pettynyt vai mitä. Koottuina selityksinä tuolle kokeelle voisi tietenkin sanoa että se halli (kasvihuone) oli ihan hillittömän kuuma. Sinnan kanssa on treenattu tosi ahkerasti, yleensä en päivää ennen koetta treenaa mutta nyt treenasin. Mutta silti, miten se noin kovasti lässähtää. Miten tota kestävyyttä Sinnalle saisi? Alanko treenaamaan saunassa?
Me mentiin testaamaan että miten liikkeet onnistuu. No nehän onnistui, suurimmalta osin. Liikkeestä istuminen yllätti ettei onnistunut. Luoksetulon epäonnistuminen ei ollut ihme, mutta sitä työstetään. Mutta mä olin jotenkin olettanut että Sinna kirmailee innoissaan ympäri hallia, sen sijaan että lässähtää. Sen sijaan että kuumeisesti nyt miettisin miten liikkeitä korjaan, niin joudunkin miettimään miten aletaan rakentaa kestävyyttä.
Siinäpä vasta miettimistä. No, tämän viikon Sinna saa lepoa tokosta ihan kokonaan. Agikisajutut työllistää mua niin paljon, että peruslenkkeillään vaan. Jos aikaa on ihan ylen paljon, niin sitten jotain pieniä agijuttuja. Mutta toko, se lepäikööt tän viikon. Täytyy todeta että ollaanhan me aika reippaasti sitä viime aikoina tehty, kuukauden sisään kolme koetta ja tiiviit treenit. Ehkä me molemmat tarvitaan taukoa :)
Niin, toi otsikko. Vuosikausia kun on tehnyt pelkkää alokasta ja avointa (jo Miljankin kanssa), niin nyt oli semmoinen olo että mä oon menossa aikuisten kokeeseen. Semmoiseen minne lapsilla ei oo enää asiaa, nyt pitää jotain osatakin. Pitkästä aikaan mä olin jopa ihan jännityksestä kippurassa. Hassua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti