Epäonnistumisesta onnistuminen

Tokon sm-kisojen jälkeen vannotin että enää ei kuumalla tokoilla. Kun ei kestä niin ei kestä. No meillähän oli sitten paikka varattu Schapendoesten erkkarin yhteydessä olevaan tokokokeeseen, minne osallistumisen järkevyyttä ehdin miettiä kyllä ihan viimeiseen yöhön asti (yöllä kun nukkuu kolmen tunnin yöunet, niin sinne väliin mahtuu paljon miettimistä!). Kelin ei pitänyt olla kuuma, meidän luokka alkoi heti aamulla 9.30, voisi siis oikeasti onnistua! Treenitkin ovat menneet ihan hyvin, se vähä mitä ollaan treenattu helteiden kestäessä ja kestäessä.

Koe oli nurmikentällä, viilentävän järven vieressä. Lämpöasteita oli se +21, eli ei siis paha. Foreca kuitenkin näytti ilmankosteudeksi 68%, joten ihmekkös mulla oli hieman nihkeä olo. Sinnan nesteytys oli aloitettu jo lauantai-iltana, joten kaikkemme tehtiin etukäteisvalmisteluja. 

Siellä on pieni nenä

Paikan päällä Sinna oli reipas, autolta koealueelle mennessä roikkui remmissä. Koe aloitettiin yksilöliikkeillä, meidän vuoro oli toisena. Siinä odotteluaikana kävin läpi nopeasti tunnarikapulan tuonnin, kaukot sekä luoksetulon pysähdyksen. Sen jälkeen vaan käskin maata paikallaan, minkä tekikin. Tosin ei siten kun olisin toivonut, vaan hetken normaalisti maattuaan kippasi selälleen ja hinkutteli hetken siinä - sillä oli kuuma. Tuota Sinna tekee kotipihalla kun on hiki. Siinä vaiheessa alkoi jo sitten oma tuskanhiki valua, hittoako me siellä tehdään mitään.

Yksilöliikkeet alkoivat liikkeestä istumisella. Hieman väljää seuraamista, mutta hyvä istuminen. Arvosana yhdeksän. Sen jälkeen oli ruutu, mikä olikin veikeä. Sen lisäksi ettei muuten oltu treenattu ruutua nurmialustalla (oho), tuli yllätyksenä se että ruutuun meno matkalla voi olla vaikka hyppy. Hyppy oli siis pari metriä ennen, pari metriä sivussa. Käskin ruutuun, Sinna lähti iloisesti kohden, kunnes bongasi hypyn ja lähti sinne kääntymään. Huusin uudestaan ruutuun, niin laittoi isomman vaihteen silmään ja meni ja hyppäsi sen hypyn. Kutsuin sieltä pois hyvin tyytyväisen oloisen pienen porsaan :D Toi asia menee kyllä treenilistalle, vaikken ole koskaan missään kokeessa nähnytkään tollaista tilannetta, siis että hyppy on noin lähellä. Se voi olla, joten nyt treenataan sitä ruutuun menoa että ympärillä on kaikkea hypystä pieniin vihreisiin miehiin. Ihan kaikkea.

Ruudun jälkeen kaukot. Nyt alkoi hikisyys näkyä. Toisella käskyllä maahan, toisellä käskyllä istumaan. Muuta ei tehnytkään, kun sitten sen viimeisen maahanmenon. Makasi vaan kita ammollaan voimakkaasti läähättäen ja vilkuili ympärilleen. Tämän jälkeen oli seuraaminen ja ilmoitin tuomarille että seuraamisen jälkeen keskeytetään. Tehtiin seuraaminen, mikä oli ihan jees, väljät käännökset ja innoton, mutta teki kuitenkin reippaasti. Arvosana 8,5, kiitin tuomaria ja juostiin kehästä rantaan leikkimään. Superpalkka.

Mulla meni pitkään siihen, että pystyin vakuuttamaan itseni siitä että keskeyttäminen on ok. Ja nyt on semmoinen olo että se oli maailman paras ratkaisu. Sen sijaan että oltaisiin rahjustettu koe läpi aivan surkealla meiningillä, lopetettiin siihen minkä tiesin onnistuvan ja siitä Sinna sai palkan. Kuumuudensietokyky kun nähtävästi on Sinnalla noin surkea, niin en mä ala vaatimaan sitten jaksamista. Ainakin mulle tuli parempi mieli tosta ratkaisusta ja luulenpa että niin Sinnallekin. Muista viis.

Oltaisiin saatu vielä osallistua lopun paikkikseen, mutta jätettiin se väliin kun olin ehtinyt antaa sen palkan ja ruuankin autolla. Sen sijaan otin kisakirjan, kiitin ja lähdettiin ajelemaan kotia mutkan kautta. Käväistiin Porvoossa rannassa lounaalla ja jossain siinä Porvoon lähellä olevalle hiidenkirnuilla. Kiva pieni kesälomareissu, illalla oltiinkin koko sakki aivan väsyneitä. Paitsi tietenkin Milja, joka oli kotona odotellut ja valmis leikkimään. Toisaalta Milja on tyytyväinen siitä kun saa olla lähellä niin nukuttiin sitten yhdessä päikkärit.

Että tämmöistä tänne. Huonoa koetta lukuunottamatta meillä on ollut oikeestaan ihan normaalia. Molemmat parantui tulehduksistaan, ollaan uitu, löhöilty, harrasteltu. Kuumuus on vaivannut ja kotona koirat tuntuukin viihtyvän paljon tuulettimen edessä. Aikaisin aamulla ja myöhään illalla liikutaan, päivä keskitytään pysymään viileänä. Nyt onneksi helteet tuntuu hellittävän, pystyy jo ihan normaalielämäänkin. Ei tätä lomaa oikein ole mukava viettää sisällä kuumuutta pakoillen :D

Kuvat on Sinnan ja Vennin uimareissulta meidän mökiltä. Miljaa on tullut harmillisen vähän kuvattua, pitää se seikka korjata ihan pikapuoliin. Nyt kuitenkin masentavaa tekstiä elävöittää vähän iloisemmat kuvat.

Venni ihmettelee hullua.