Syksyn treeniä

Syksy on edennyt ihan huimaa tahtia, näköjään neljä viikkoa vierähti edellisestä päivityksestä. Hups. No, on tässä kiirettä pitänytkin. Kiirellisimpänä piti syyskuun alun agilitykisat, missä olin viimeistä kertaa koetoimitsijana. Kaksipäiväiset kilpailut menivät mukavasti ja hyvillä mielin voin luopua koetoimitsijakortistani. Jatkossa voin toimia kisoissa ihan vaan työntekijänä, ottakoon vastuun kilpailuista joku lajia harrastava :)

Tuo viime päivityksessä mainittu metallihyppynouto osoittautuikin kunnon ongelmaksi. Ensi alkuun käytiin oikomassa hyvin vinkurallaan oleva Sinna fysioterapeutin luona ja sitten perehdyttiin että missä on vikaa. Vikaa löytyi jo ihan alkutekijöistä, Sinna ei suostunut ottamaan koko kapulaa suuhun. Koko metallikapula oli ihan kamala kidutusväline Sinnalle. Siitä alkoikin sitten tiivis kaksiviikkoinen, jonka aikana Sinna ei saanut ruokaansa ilman että otti kapulaa suuhun. Kyllä siinä oli hommaa, Sinnalle voisi myöntää Oscarin parhaasta draamaelokuvasta ja mulle Nobelin rauhanpalkinto rauhallisuudesta. Mutta selvittiin hengissä. Molemmat. Ja nyt eilisissä treeneissä tehtiin puhdas metallihyppynouto. 

Tuon metallikapulan lisäksi Sinnan tekeminen on jotenkin ollut alamaissa. Käytiin Oilin luona kahdesti samanviikon aikana, yksäri ja epikset, molemmissa Sinna oli tosi tahmea. Piti nostattaa, mutta ei ollut nostatettavissa. Ihan käsittämätön. Syitä mietin, voiko hampaissa olla jotain (tutkin, en löytänyt, mutta eläinlääkäriaika varattiin), onko kiireinen ja stressinen syksy vaikuttanut Sinnaankin? Tai sitten voiko pelkästään toisen koiran seura autossa vaikuttaa? Mehän ollaan liikuttu nyt paljon Marin kyydillä ja Sinna on ollut Myrtin kanssa takaboksissa. 

Viime maanantaina oli sitten Oilin kurssikerta nro 2 ja paikalle menin hyvin ristiriitaisin fiiliksin. En oikein tiennyt mitä liikettä tehdä ja päälle tuntui vyöryvän kaikkien aikoin flunssa. Lopulta sovittiin että pyritään tekemään iloisella fiiliksellä ruutu, tunnari ja suora luoksetulo. Aloitettiin kuitenkin paikallaolo, joka oli evl. Siinä Sinna oli aluksi vähän levoton, mutta rauhoittui. Yksilöliikkeissä oma pirteä itsensä, hieman kuuma. Tunnarissa Sinna oli taas vähän tuhma. Mutta kaikkein parasta oli koko treeneissä meidän häiriöt! Kisanomaisen perään treenattiin uudella häiriöllä, nimittäin hyppivä ja pomppiva pupu (ja tietenkin, koko illanhan hallissa soi myös musiikki). Sinna sai tutustua pupuun ensin ja sitten hieman seuruuta pupun ohi. Tunnaria pupun kanssa ja vielä ruutuun juoksua siten että pupu pomppi matkalla. Ja Sinna oli ihan super! Pupusta viis, hommat tehtiin hyvin.

Innostuin niin noista että halusin itsellenikin oman pupun. Ja pupu sai vielä kaverikseen apu-apinan. Kaivoin jopa kaapista häiriömusiikinkin, joten nyt on yksinharjoittelijalle kunnon häiriöt. Eilen nuo olivat jo treeneissä mukana ja hitsi että olikin kivaa tehdä vähän normaalista poikkeavaa treeniä. Tunnarit tuli videoitua:

Videon nimestä tämä on tunnari nro 2. Ensimmäisen videon onnistuin näppärällä sormella poistamaan kännykästä. Mutta siinä Sinna oli tuhma. Jäi rouskuttelemaan, mutta kiellosta lopetti ja palautti. Tässä siis toinen kerta, vähän tuhma kapulan pito lopussa:



Äly ja väläys! Isketään apinakin sinne kapuloiden sekaan. Apina, mitä Sinna oli vähän haistellut kotona mutta sen jälkeen ei ole tutustunut. Sitä piti sitten selvästikin kurmottaa:



Tässä sitten neljäs ja viimeinen, johon olen jo tosi tyytyväinen. Hyvä haistelu, samantien palautus ja ihan nätti loppu. Näitä lisää :)


Nyt kun tuntuu taas siltä että treenit kulkee, niin sehän on treenattava. Kotona hiottavaa on paljon ja se sopii paremmin kuin hyvin. Onnistuin nyrjäyttämään nilkkani pari viikkoa ja siitä kehkeytyi tulehdus kantapään kalvoon (plantaarifaskiitti). Paranemiseen voi mennä helpostikin se 2-3 kk ja kävelyä ei pysty tekemään pitempiä pätkiä kun metsäpolulla. Sinna pääsee varmaan näkemään nyt seuraavina viikkoina paljon metsäteitä :)