Onneksi nämä helteet alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, veikkaanpa että possuset olisivat saattaneet muuttua norpiksi sen uimamäärän perusteella mitä ollaan uitu. Nessiekin löysi sisäisen silakkansa ja siirtyi sujuvasti uimaan ilman pelastusliivejä. Meillä on aivan ihana, matala ranta missä käydään, siinä voi itse kävellä koirien vieressä pidempääkin matkaa ja koirat saavat kätevästi matkauintia. Parempi rauhallinen etenemä kun revittely lelun perään. Sinna tosin revittelee vähän joka suuntaan, mutta hullulla on halvat huvit 😂
Eilen oli sitten paluu arkeen harrastusten osaltakin. Kotona ollaan joka päivä tehty jotain pientä, lähinnä keskitytty Nessien kanssa kapulan nätisti pitämiseen. Pieni työvoitto saatiin kun tunnarikapula haettiin nätisti kauempaa käteen. Viime lauantaina käytiin ottamassa jo tuntumaa hallitreeniin, mutta eilen aloitettiin sitten kunnolla kun Oililla alkoi taas kurssi.
Päädyttiin samalla jatkokurssille, missä ollaan nyt vuoden verran käyty. Hyvä häiriöpaikka, siinä kun kaikki tekevät samaan aikaan. Tuo on juuri sitä mitä eniten tarvitsemme. Nyt ensimmäinen kerta oli vähän kevyempi, hallissa oli yllättävän hikistä niin teimme pieniä pätkiä ja lepäilimme välissä. Nessiellä alkoi harmillisesti juoksu juuri tähän kurssin alkuun, joten vesihirviö oli hyvin rauhallisessa mielentilassa. Käytiin läpi sosiaalista palkkaa, mikä oli jälleen kerran hyvä muistutus sen treenaamisen tärkeydestä. Sosiaalinen palkka on se palkkausmuoto mikä ohjaajalla on aina mukana, myös siellä koekehässä.
Vaikein hetki Nessiellä eilen oli luoksetulotreeni. Tehtiin "kuja", missä toiset koirat ja ohjaajat olivat luoksetuloväylän molemmin puolin. Välimatkaa oli niin riittävästi että kenenkään ei tarvinnut ahdistua tai jännittää. Nessie on viime aikoina alkanut pysymään hienosti paikallaan, mutta en halunnut riskeerata varsinkin kun pöksyt jalassa tilanne on erilainen. Oili piti kiinni kun kävelin kauemmas ja tulin palkkaamaan - Nessie istui hienosti. Siinä kun kävin palkkaamassa niin Oili puhui jotain ja siinä samassa Nessie tajusi että takana istuukin kiva täti. Kun lähdin uudestaan kävelemään kauemmas, niin kakara oli kiepsahtanut ympäri Oilia moikkaamaan. Pysyi kuitenkin lopulta ja nätisti juoksi luoksekin.
Kyllä tuohon kakaraan saa vaan olla tyytyväinen. Kun vertaa kevääseen, niin selvää aikuistumista on nähtävissä. Juoksut osin rauhoittavat, mutta toivotaan että tämä aikuistuminen on nähtävissä juoksujen jälkeenkin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti