Ryhdistäytymistä

Jonkinnäköisenä uuden vuoden lupauksena olisi voinut tehdä lupaus, että tätä blogia päivitetään useammin Tosin eipä mitään päivittelemistä ole ollut, kun ei mitään ole edes tapahtunut. Talvi ollaan elelty hiljaiseloa, pikkuhiljaa nyt aloitettiin ryhdistäytyminen.

Sinnan kanssa käytiin lauantaina Helsingissä Liisa Tikan opissa, saatin uusia vinkkejä ja vanhoihin juttuihin uutta. Tiedä mikä innostus siitä iski, mutta sunnuntaina otin kevyet mitä toko olikaan-treenit Miljan kanssa. Eihän siitä mitään meinannut tulla, mutta yritettiin ainakin.

Mutta Sinnan kanssa treenattiin eilen. Ihan kunnolla. Aloitettiin perusasennon harjoittelulla. Kosketuskeppiä apuna käyttäen saan Sinnan oikeaan kohtaan. Noin viiden harjoitteen pätkiä, loppujen lopuksi Sinna tuli sivulle ihan vain sillä että pidin keppiä kädessä enkä liikuttanut yhtään. Toivottavasti saan nopeasti häivytettyä lopullisesti käsiliikeen ja sen mukana kepin. Istu-maahan-istu-maahan sarjaa otettiin, siinä Sinna toimii kuin salama. Sen takia siis sarjana, koska Sinna alkoi maahan menossa heittää toista takajalkaa taakse, joten ajattelin maasta istumisen korjaavan sen. Korjasi se, mutta nyt Sinna ennakoi sitä seuraavaa liikettä...

Ihka uutena liikkeenä aloiteltiin harjoitella merkkiä. Laitoin merkin lattialle ja aina kun Sinna meni lähelle sitä naksautus ja nami lensi kauemmas. Parin kerran jälkeen Sinna jäi namin syönnin jälkeen ihan selvästi miettimään mitä tässä oikein tapahtuu. Sitten aivosolut osui yhteen ja penska tajusi mitä hain. Vauhdilla syöksyttiin merkille, tosin sitä kyllä yritettiin kovasti kuonolla kaataa. Naksautus juuri ennen osumista pelastaa tilanteen. Saa nähdä seuraavalla treenikerralla mitä käy

Koetin myös saada maahanmenoa kaumpaa. Eli nami lensi parin metrin päähän, heti kun Sinna kääntyi mua päin annoin käskyn. Ja sitten Sinna tuli mun eteen ja meni maahan... Naks ja nami parin metrin päähän. Tätä jatkettiin, loppujen lopuksi taisin saada sen maahanmenon 20 cm kauempana kun normaalisti. Kai sit hiljaa hyvä tulee

Milja säästyi tokoilulta. Sen sijaan Milja sai pitää hauskaa, pääsi Fifin ja Sambin kanssa metsään juoksemaan. Kova pakkanen oli, mutta töppöset jalkaan ja toppatakki päälle, hyvin pärjäsi lyhyen lenkin ajan.