Sunnuntaina jälkeiltiin koko poppoo. Sinnalle lyhyt, tuore verijälki, Miljalle metsäjälki joka sai vanheta vajaan tunnin.
Sinna jäljesti eka. Jo jäljelle mentäessa veuhtoi, oli ihan innoissaan ympärillä olevista ihmisistä, puista, tiestä, tuulesta.. PerusSinna siis. Jäljen alkuun humpsahti kuin yllättäen ja lähti vauhdikkaasti etenemään jälkeä pitkin. Välillä katseli mieluummin puita, tai kiviä, humpsahteli niiden suuntaan. Sitten taas palasi jäljelle ja taas humpsahteli. Loppun asti päästiin, mutta ne puut ja kivet oli namia kivempia. Eli varsin hallitsematon jälki. Sinna ei oo niin nenä maassa menevä, että jaksaisi kiinnostua. Ensi kerralla siis helpompaan maastoon jälki, jotta ohjaajan on helpompi kontrolloida sitä menoa...
Milja oli jo autossa kuumissaan, autosta pois ottaessa vielä kuumempi. Jäljelle lähti hyvin ja moottori kävi reippaasti. Omaan tuttuun tyylinsä reippaasti putputti koko jäljen ja olisi jäljestänyt lisääkin. Mun pitäisi siis osata ihan reippaasti vaan lisätä jäljelle pituutta ja ikää. Loppupalkkana oli mun hajustama keppi, joka ei vähäänkään kiinnostanut. Palataas siis Miljan kanssa leluun tai namiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti