Taas tiistaina tokoiltiin. Kentällä oli tokocup, missä toimin pisteidenlaskijana. Koirat oli mukana autossa ja joutuivat odottamaan jonkin aikaa ennen kuin pääsivät itse tekemään.
Sinnan kanssa taas ensin. Otin autosta vielä cupin ollessa käynnissä, lähinnä ihmettelemään ihmisiä ja muita koiria. No, eipä tuo koirista juuri välittänyt, olisi vaan halunnut käydä moikkaamassa kaikki ihmiset. Siinä sitten hieman otin sivulletuloa, maahanmenoa ja muutamaa seuraamisaskelta. Mitään muutoksia ei oikeastaan ollut, ainut että seuraaminen perusasennosta lähti paremmin kuin viimeksi. Oon pyrkinyt hakemaan oikeaa seuraamispaikkaa kontaktikävelyn kautta, mutta siinä Sinna on alkanut hurjasti edistämään ja poikittamaan. Täytyy varmaan sitä jättää nyt vähemmälle ja ottaa ihan askelsiirtymiä. Lopuksi otettiin luoksetulo. Matkan varrella oli roska, jota Sinna jäi haistelemaan mutta tuli luokse asti lopulta =)
Miljan vuoro. Kenttä oli jo mukavasti tyhjentynyt. Alkulämmittelyksi askelsiirtymiä eteen, taakse ja sivuille. Kivasti meni, peruuttamista vaan pitää vielä petrata. Siihen päälle pitkä seuraamiskaavio pysähdyksellä, juoksulla ja hitaalla käynnillä. Reippaasti meni, välillä keskittyminen meinasi herpaantua, mutta on mennyt huonomminkin. Patukkapalkka.
Seuraamisen jälkeen ohjattua noutoa. Aloitin ensiksi pelkällä merkillä, eli lähetystä sinne (kapulat eivät olleet paikallaan). Ekan kerran meni hyvin, tokalla kerralla Milja ennakoi pysähtymistä. Saatiin kuitenkin sinne taakse. Sitten kapulat paikallee ja mentiin merkille. Siitä lähetys ja oikea kapula nousi. Ja sitten taas ahnehdin (kyllä, ansaitsen piiskaa). Eli liike kokonaisuudessaan. Merkille meno ei meinannut sujua millään, Milja oli ihan äimistyny että mitä pitää tehdä. Kapulat hämäsi. Kun merkille päästin, niin oikeaa kapulaa ei saatu ylös. Käskin oikealle, missä oli sama iso roska mitä Sinna luoksetulossa ihmetteli. Milja meni sen luo ja siitä keskimmäisen kapulan luo. Toi sen kyllä. Huoh. Jospa sitä oppisi hillitsemään itsensä...
Luoksetuloa takapalkalla. Aluksi kämänen pieni juustonpala kupissa, hieman ennakoiden pysähtyi. Sitten oravapallo kupissa, todella paljon ennakoiden pysähtyi. Yksi läpijuoksu siten että mulla narupallo vauhdittamassa, aluksi ennakoi. Siihen päälle vielä pysäytys takapalkalla, ei meinannut meinannut pysähtyä eikä tajuta takapalkkaa. Huoh. Tähän päälle vielä kaukon maasta istumaan nousu. Aluksi välimatka ylipitkä ja koira pysy maassa. Lyhyemmällä matkalla onnistui ja oravapallo pääsi lentoon.
Pitäs ihan oikeesti oppia hillitsemään itsensä, eikä ahnehtia..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti