Eilen kävimme P-Haun agikisoissa sitten aloittamassa kilpailu-uran. Mitään odotuksia mulla ei ollut, kun tiesin että kepit ovat vielä vaiheessa. Tarkoituksena oli lähinnä käydä katselemassa mimmoinen fiilis kisoissa on ja millaisia ratoja.
Radat olivat helppoja, pahoja pommikohtia ei ollut (mikälisikäli niitä ykkösten radoilla koskaan on). Ensimmäinen rata oli juoksurata, jolla irtoava koira olisi ollut ihan kiva. Alkussa oli kaksi hyppyä peräkkäin ja niiden jälkeen putki. Olisi pitänyt mennä hyppyjen väliin, mutta meninkin molempien taakse ohjastamaan putkelle. Sinnalle tuli kiire ja pudotti toisen hypyn riman. Putkelle ei myöskään irronnut, tämän ongelman huomasin jo epiksissä. Johtuukohan vieraasta tilanteesta? Renkaalle menoa pelkäsin kun se oli semmoinen pelastusrengasmallinen, mutta hyvin meni. Seuraava virhe tuli kepeiltä, kun sisäänmeno ei ekalla onnistunut, vein huonosti. Loppu menikin hyvin puomea ja keinua myöten. Keinu tuli selvästi vähän yllätyksenä, silmät pyöreinä odotti keinun päässä että rämähtää alas. Loppusuorana oli hyppy, pituus ja hyppy ja se irtoaminen ja estehakuisuus siinä olisi ollut toooosi kiva. Tuloksena 20 virhepistettä ja aika oli jotain -0,47. Hidas aika, mutta pyörittiin muutaman esteen eessä ja kepit ovat hitaat.
Toka rata oli enemmän mun rata. Vaikeimpana kohtana pidin alkua, joka yllätys meni meiltä todella hyvin. Kepeille asti meni puhtaasti, kepitkin! Keppejen jälkeen tuli itselleni ihan kunnon tekemisen fiilis ja en tiedä katosiko siitä lähtien mun ohjaus vai mitä tapahtui, mutta Sinnalta katosi se vähäinenkin estehakuisuus. Pyörittiin ensin yhden hypyn takana, sitten hypättiin renkaan sivusta, kierrettiin taas yksi hyppy ja viimeisenä niittinä tuli keinu, jota ei suostunut ollenkaan menemään. En viitsinyt sitä jäädä siihen maanittelemaan vaan vedin keinun ohi ja radan loppuun. Sinna kävi tosi kuumana ja sen myötä olisi agilityn harrastamisen sijaan halunnut harrastaa mussa roikkumista.
Paljon tuli oppia tuolta. Vierailla radoilla selvästi kyselee enemmän putkiin menemisiä. Kepit voivat jopa onnistua, mutta niihin pitää treenata varmuutta ja nopeautta. Samoin keinua pitää vahvistaa. Puomin juoksukontaktista luovun ja alan vaatia siinä pysäytystä, koska se juoksukontakti on siinä ja siinä että ottaako se sitä. Irtoamista pitää treenata ja paljon.
Itse tein myös sen virheen että ennen radalla menoa tokoilin, otin paljon sivulletuloa ja palkkasin nakilla. Agiharjoituksissa kun en koskaan palkkaa kädestä, juuri sen takia että se on sitten radalla niin kovin kädessä kiinni... Toivottavasti tämän muistaa jatkossakin. Kaikista virheistä huolimatta olen tyytyväinen. Kepit olivat suurin stressinaihe ja ne menivät hyvin. Sinna ei reagoinut mitenkään kuulutuksiin, saati sitten kisatilanteeseen. Itsellänikin ensimmäisen radan jälkeen tuli hyvä fiilis ja loppuilta olikin ihan rentoa. Ja Sinna pysyi molemmilla radoilla nätisti lähdössä! Monta plussan arvoista asiaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti