Agilityleiri on nyt takana, se meni varsin hikisissä tunnelmissa. Lähdettiin ajamaan kohti Kuopiota perjantaina iltapäivästä, mukaan lähti myös Klaus ja Elina. Sinna matkusti takapenkillä, jolloin taakse mahtui paremmin matkatavarat. Lähtiessa Sinna oli varsin pirteällä päällä, tien päälle lähdettiin tämän näköisenä:
Matkan aikana hymy sitten hieman hyytyiksin, ilmastoinnista huolimatta oli kuuma. Ehdimme juuri kuudeksi paikalle, heitimme tavarat tätini luokse ja suuntasin leirin avajaisiin. Lyhyet avajaiset oli, lähinnä kävimme leirin ohjelmaa ja ruokailua läpi. Mua noi ei sinällään koskenut, koska en ruokailuihin ollut osallistumassa.
Lauantaina aamusta alkoikin sitten itse toiminta. Hellettä oli luvattu se +30 astetta, joten onneksi meidän ulkokenttävuoro oli aamulla 8-10. Paikkana Sorsasalon kenttä, missä ei juuri varjoa näkynyt. Aamun kouluttajan toimi Anna Ström. Mitään ihmeellistä ja erikoista en tuolta radalta muista, rata oli kiva ja Sinnan kanssa oli kiva mennä. Kepitkin menivät kivasti. Kunnon hien sai kuitenkin pintaan. Tämän jälkeen oli parin tunnin lepotauko ennen 12-14 treenejä Musti ja Mirri Areenalla. Areenalla oli onneksi viileämpää kuin ulkona, pystyi tekemään agilityä pienissä pätkissä. Tällä kertaa kouluttajana oli Harri Huittinen. Rata oli mielenkiintoinen, mutta taisi väsymys tehdä tepposia sekä mulle että Sinnalle, kun virheitä esiintyi luvattoman paljon. Sinna oli hyvin paljon mussa kiinni ja mun kädet huiteli taivaalla.. Paljon hyvää infoa kuitenkin tuli ja mä jopa suhisin siten että se toimi! Tähän mennessä olen siis suhtautunut hyvin negatiivisesti koko suhinaan, mutta kyllä se näköjään toimii. Myös pieniä ahaa- elämyksiä tuli, tuntui että sain koko pakettia paremmin kasaan. Onneksi meidän päivä treeneissä päättyi tähän, oli jo niin kuuma että oli mukava mennä päiväunille viileään asuntoon. Onneksi asuu täti Kuopiossa, hotellissa oli kuulema kuin saunassa. Illalla sitten grillailimme ulkona, Sinnakin hengaili mukana mutta hyvin väsyneenä. Sinna näytti jo alkuillasta tältä
Itse sain sinniteltyä kymmeneen asti, sitten oli pakko mennä nukkumaan. Sinna lähti tyytyväisenä mukaan ja sammuikin kun saunalyhty.
Sunnuntaina aamusta kävin Sorsalon kentällä rataa rakentelemassa, omat treenit areenalla alkoivatkin vasta kymmeneltä. Heräsin siis puoli kahdeksaksi rataa rakentamaan, sen jälkeen ehdin nukkua melkein tunnin ja sitten valmistautuminen omiin treeneihin... Aamun kouluttajana toimi Marja Lahikainen, agilitytuomari. Tämä oli todella mielenkiintoinen treeni, käytiin rataa läpi kisanäkökulmasta. Ensin tarkasteltiin kehän reunalta, katseltiin ratapiirrustusta ja mietittiin siinä ohjauskuvioita. Sen jälkeen vasta rataa kiertämään ja se tuntuikin todella helpolta. Viisi minuuttia kiertoa, todella varmalta tuntui tämän jälkeen. Sen jälkeen koiran kanssa. Sinnan kanssa lähti ihan älyttömän hyvin, virkeänä jaksoi keskittyä irtoamisiin ja omista jaloistakin löytyi vauhtia. Edellisen päivän neuvot tuntuivat iskostuneen päähän ja yhteistyö toimi. Kunnes, tuli puomi jonka molemmilla puolilla oli putken suut ja omat pasmat menivät sekaisin. Joku siinä sekoitti, olin hieman ällistynyt kuinka hyvin meillä meni ja sanat puomi ja putki menivät suussa sekaisin. Sössäsin sitten molempia ja huitelin sivuun, putkeen meni vaikka puomille olisi pitänyt. Täysin oma moka. Jatkettiin siitä uudestana ja loppu menikin puhtaasti. Mitään ihmeellistä ei ollut, Sinna meni juuri niin kuin pitkin. Tämän enempää ei mentykään vaan hallin hiostava kuumuus vaikutti niin vahvasti että oli parempi lopettaa.
Tähän väliin tulikin neljän tunnin tauko, illalla oli 16-18 Anna Strömin koulutus vielä ulkokentällä. Pitkään mietin että menenkö, mutta koska oli maksettu niin "oli" se mentävä. Virhe. Pitkä viikonloppu oli tehnyt Sinnasta väsyneen ja mun kunto oli ihan lopussa. Pitkään kestänyt flunssa huononsi tilannetta vielä lisää. Multa ei löytynyt liikettä ja Sinnan väsymys meni niin yli että roikkui lähinnä hihnassa ja mun housun lahkeessa. Mentiin kuitenkin rata kahdessa pätkässä ja Sinna kolisteli rimoja ja irtoaminen puuttui täysin. Loppuun oli tarkoitus mennä vielä koko rata, mutta sen keskeytin kun ne rimat rapsahteli niin pahasti. Ei ollut mitään järkeä. Kiitettin ja lähdettiin loppuverryttelylle. Siihen päälle vielä pitkä matka takaisin Heinolaan, kotona oltiinkin vasta yhdentoista aikaan. Väsymys painaa, sekä emäntää että koiraa.. Sinna onkin ollut lähinnä tämän näköinen, kuva lauantailta
Kaiken kaikkiaan olen leiriin tosi tyytyväinen. Sen verran tuli varmuuttakin harrastamiseen että otin ja ilmoitin Sinnan kisoihin. Toivottavasti meillä fiilis jatkuu samanlaisena, tällä hetkellä tuntuu siltä että agility on huippuhauskaa ja meidän yhteistyö toimii :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti