Oli oikea touhujen viikonloppu. Lauantaina Korrien koulutuksessa Lahdessa ja sunnuntaina Riihimäellä agilitykisoissa. Eilen illalla uni maistuikin todella hyvälle, tänään voisikin sitten lepäillä vähän lisää :D
Korrien koulutuksessa oli siis kyse kisavireestä. Olin ilmoittanut sinne Sinnan juuri kisavireen takia, pienenä yllätyksenä tuli paikan päällä kun piti ilmoittaa kaksi liikettä mitä halusin läpi käytäväksi. Halusin sitten käydä läpi kisatilannetta sekä jättäviä liikkeitä. Kouluttajana meidän ryhmälle oli Riitta Jantunen-Korri.
Kisatilanteessa meillä on ollut ongelmana tuomarin ”juttuhetket”, eli ne tilanteet kun kertoo pisteet ja mitä voisi tehdä paremmin ja mitä korjata jne. Eli hyvin tuomarikohtaista puhuuko tälläisiä, viime kokeessa tuomari puhui ja ne hetket rikkoivat meidän keskittymisen. Itse kun keskityn kuuntelemaan tuomaria ja pidän Sinnaa pannasta kiinni, siinä ajassa Sinna ehtii keskittyä kaikkeen kivaan ja sen jälkeen seuraavaan liikkeeseen keskittyminen ei ole vahvimmillaan. Ongelman ratkaisu oli niin yksinkertainen, että itseäni oikein hävettää, etten sitä keksinyt itse. Eli paikkamakuu höpötyksen ajaksi. Tietenkin tässä tarvitsee samalla treenata häiriötä, eli juuri näitä yksintreenaajan kompastuskiviä. Palkaksi näistä aina lelu ja vieläpä siten että itse astun poispäin ja lelu lentää vasta sen jälkeen. Tällöin Sinna joutuu pitämään mua silmällä eikä pälyile muualle.
Jättävissä on ollut ongelma niiden hitaus ja toisen epäonnistuminen kokeessa. Ratkaisu oli taas yksinkertainen, mielenkiintoinen. Sinna on niin fokusoitunut seuraamaan vierellä, ettei kykene jäämään siitä. Eli olen onnistunut niin vahvasti luomaan sille sen seuraamisen että jäävät ovat vaikeita. Voihan myhnä. Treenivinkiksi vihjesanat ja omat palkkaustekniikat molemmille liikkeille. Liikkeestä maahanmenoon takapalkka ja seisomiselle lentävä nakki. Ainakin siellä nämä toimivat, vielä kun keksisi ne vihjesanat.
Käytännönharjoitusten jälkeen Pekka Korri piti luennon kisakoiran kouluttamisesta. Olen aiemminkin ollut Pekan luennolla ja tämä käsitteli hyvin paljon samaa aihetta kun aikasempikin luento. Tuttua tekstiä siis. Kertaus on kuitenkin opintojen äiti ja tarpeeseen tuli. Kotia pystyikin sitten ajelemaan hyvillä mielin.
Seuraavana aamuna olikin sitten aikaisempi herätys, kun ennen seitsemää lähdin jo ajelemaan kohti Riihimäkeä. Siellä oli kolme starttia ykkösille, kaksi hyppäriä ja yksi agilityrata. Ensimmäisenä oli hyppäri ja sen ratapiirros näytti suurinpiirtein tältä:
Kyllä, olen maailman surkein radan piirtäjä, mutta kyllä tuosta varmaan idean saa. Ainut hankaluus mikä omaan silmään osui rataantutustuessa, oli 7.putki. Väärä putken pää oli houkuttelevammin tyrkyllä, mutta kuvittelin saavani Sinnan sinne tiukalla ohjauksella. Kun eihän Sinna irtoa… No juu, itse suoritus osoitti muuta. 5.hyppy oli kohdennettu siten, että siitä oli suora linja putken väärään päähän. Jo siitä Sinna otti linjan putken suulle ja juoksi melkein pituuden ohi (pituus ei ollut väärän putken suun eessä niin kuin kuva osoittaa..), ennätin estämään ja pituudelle, siitä suoraan Sinna kirmaisi väärään putken päähän. Ja nimenomaan kirmaisi, ei siinä mitään ehtinyt sanoa. Jälkiviisaana voi sanoa että olisi pitänyt ohjata toiselta puolelta, mutta ei hajuakaan miten sinne olisin ehtinyt. Loppurata menikin sitten hyvin ja sujuvasti, oli kyllä oikea hyvän tuulen rata.
Seuraavat kaksi rataa tulikin videolle, niistä ette ratapiirroksia saa. Videot sitten ehkä joskus. Agilityradan tuloksena oli myös hylky, siinä tippui rima aika alkuvaiheessa ja se ärsytti sen verran että ajattelin mennä loppuradan reippaasti. En siis varmistellen, vaan semmoista normaalia treenitahtia. Siinä sitten yhdessä kohdassa Sinnan ollessa putkessa irtosin aika reippaasti seuraavalle esteelle, unohtaen koiran seläntaakse ja Sinna napsikin oman esteen. Ei haitannut, jatkettiin normaalisti loppuun. Hyvät kontaktit ja hyvä rata muuten.
Viimeinen hyppyrata olikin jos sitten väsynyttä menoa. Kolme rataa oli selvästi liikaa. Kaksi rimaa alas, muurin palikat sekä yksi kielto (putkella!!!). Itsekin olin jo niin väsynyt että näin jälkeenpäin en juuri muista radalta mitään. Pussi siellä oli, ei ongelmia. Takaaleikkausta ennen hyppyä Sinna ei kestänyt, rima tippui.
Mietin pitkään mikä fiilis mulla oli kisojen jälkeen. Vähän pettynyt, mutta kuitenkin tyytyväinen. Itse radat olivat kivoja, ei juurikaan suoraa posotusta, pääsi vähän kiemurtelemaan. Pimeät putkikulmat eivät tuottaneet ongelmia, kepit olivat priimaa ja lähdöissä pysyttiin hyvin. Moneen asiaan voi olla tyytyväinen, monta asiaa on treenattava. Mutta tälläistä tämä on, kohti uusia haasteita vaan.
* Ja hitto nää fontin ja fonttikoot elää omaa elämäänsä. Kuvakin on oikeasti kuvaämpäriin tallennettu siten että turhat valkoiset alueet ylhäällä ja alhaalla on pois, ei kuitenkaan toimi täällä. Pöh :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti