On se jännä, kuinka tylsistyneeksi sitä muuttuu kun elämästä puuttuu ne tärkeät vakiotekijät. Sinnan antibioottikuuri sai jatkoa, nielutulehdus ei lähtenyt ensimmäisellä. Elättelin jo toiveita parantumisesta ja pientä kotitokoilua tehtiin, mutta ei, takaisin täyslepoon ja antibioottia nassuun. Jos ei tällä kuurilla lähde niin sitten pitää mennä takaisin lääkäriin.
Ja jos yksi on antibiootilla, niin miksei toinenkin. Tiistaina kun tulin töistä odotti Milja oven takana jalat ristissä, vauhdilla ulos ja siellä sitten kauhistelin kun Milja pissasi usein hyvin veristä pissaa. Soittoa samantien eläinlääkäriin, käsky tuoda pissanäyte ja kun sen olin toimittanut lähdinkin eläinlääkäristä antibioottien kera. Pissatulehdus.
Nyt sitten olleet lenkit minimissä. Sinnalla ne tuleekin olemaan sitä pitkään, Miljan kanssa pikku hiljaa aletaan liikkumaan. Mutta voi kuinka tylsistyttää! Mietin jo, että jos jalat kestäisi niin lähtisin hiihtämään. Se jos mikä kauhistuttaa, minä hiihtämässä, ei ikinä. Mutta saa nähdä, mitä tässä vielä kuluvien viikkojen kanssa tuleekaan keksittyä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti