Sinna on nyt viikon ollut levolla ja pikkasen alkaa tuntua siltä että tytöllä on energiaa varastossa hirmuisesti. Ulkoilutukset on olleet semmoisia 10 min rauhallisia kävelyitä, tosin täällä pakkasten ollessa siinä -25 astetta ne olisivat varmaan joka tapauksessa olleet yhtä vähäisiä. Nyt Sinna alkaa olemaan jo paremmassa kunnossa, eilen uskaltauduttiin jo hieman tokoilemaankin. Aiemmin siis tokoiluakaan ei voinut ajatella pienen aivopuuhteen merkeissä, koska pieni innostuminen aiheutti rohinaa. Sinna on siis vaan makoillut ja nukkunut.
Oikeastaan Miljan ansiosta sitä puuhasteltiin eilen, itse pakersin kirjanpidon parissa kolmisen tuntia ja sinä aikana Milja jatkuvasti puuhasteli siinä ympärillä, milloin vieritti palloa jalkoihin johtojen sekaan ja milloin teki jotain muuta epämääräistä. Pakkohan sitä oli jotain tehdä.
Sinnan kanssa rauhallisesti kapulan pitoharjoitusta ja jummi, sehän on edistynyt. Kapula suussa istuu nätisti ja odottaa että otan pois. Tein pari kertaa ihan kokonaista noutoliikettä ja paria kovempaa purua lukuunottamatta tosi hienosti. Tauko on laittanut ajattelemaan. Samaan syssyyn myös tunnarinpitoa, sen kanssa harjoitellaan vielä sitä nätisti ottoa. Tunnarikapulaa meillä siis tullaan kantamaan etuhampailla. Pitotreenien lisäksi hieman koroketta, ensin etutassuille tuleva koroke ja sitten kaikille tassuille. Pätevä tyttö, tajusi nopeasti. Kaikki pätkät pidettiin lyhyinä ja rauhallisina (niin rauhallisena kun Sinnalla saa pidettyä..) ja hyvin Sinna jaksoi. Olisi jaksanut enemmänkin, mutta ei otettu.
Miljan kanssa lähinnä humputeltiin. Tein aluksi seuraamisessa käännöksiä ja kerran noutoa, mutta ne kaikki olivat jotenkin niiiiiiiin hitaita. Selvästikään ihan tälläiseen tokotokoon Miljalla ei ole intoa, tai sitten vika on mussa. Olen tottunut niin eleettömään tekemiseen Sinnan kanssa, etten välttämättä osaa Miljaa kannustaa enään. Päätin jättää siis ihan kunnon tokohommat välistä ja leikittiin koroketta. Etutassut korokkeella meni ihan kivasti. Milja ei osaa tarjota kuten operanttiSinna, lisäksi itse en enää osaa opettaa ei-operantisti. Vaihdoin korokkeen mallin siten että kaikkien tassujen pitää osua ja tässä kohtaa sain ahaa! elämyksen. Milja ei tajua naksua. Olen tottunut että naksulla merkkaan oikean tekemisen, mutta Miljan kanssa ei toimi. Tai siis toimii sillä että naksusta saa namin, mutta Milja ei tajua että mistä se johtuu. Aloin kehumaan naksautuksen yhteydessä ja kappas, nopeasti Milja oppi missä pitää seistä kaikkine tassuineen. Tyhmä minä.
Lisäksi humputeltiin jalkojen välistä pujottelua, joka alkaa sujua jo varsin mallikkaasti. Tämä on Miljasta kiva liike, innostuu tosi paljon ja huutaakin välillä. Tila alkaa vaan loppua, ei pysty ottamaan kun pari askelta. Milja on siitä kiva että se tekee namilla, mutta lelusta se syttyy aivan täysillä. Lopuksi riehuttiinkin lelupalkan kanssa.
Tuli kyllä taas todettua että on mulla ihanat koirat. Molempien kanssa on ilo tehdä ja molemmista näkyy että nauttivat tekemisestä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti