Olipa kiva pitkästä aikaa agiliitää! Sunnuntaina oli Timo Rannikon agilitykoulutus ja ennakkoon pelkäsin vähän koko koulutusta. Olin varma että Sinna näyttää pahinta hammasterrorisointiaan ja muutenkin kaikki menee puihin. Ratapiirroksen nähtyäni oli vielä pelottavampi olo. Onneksi pelot osoittautuivat turhaksi, Sinna meni hyvin ja rata olikin tosi kiva.
Puhuin jo ennakkoon meidän ongelmista, hyppytekniikan treenaamisesta ja rimojen tippumisesta. Timo onneksi sitten tarkkailikin tarkkaan Sinnaa. Ongelmaa ei sinänsä olekaan hyppytekniikassa, vaan mun ohjauksessa (no joo, oli tääkin tiedossa). Eli mitä paremmin Sinna tietää mikä on seuraava este, sen varmemmin rima pysyy ylhäällä. Sinna ei anna juurikaan anteeksi mun virheitä ja jos kuulen riman tippuvan, tarkoittaa se samantien sitä että multa oli ohjaus myöhässä. Eli paljon harjoitusta nyt omissa ohjauksissa, tosin olisi se kiva jos koira antaisi edes vähän virheitä anteeksi :D Lisäksi tietenkin hyppytekniikkaa on hyvä treenata, sen avulla saa kuitenkin harjoiteltua sitä että koira ei niin välitä ohjaajan liikkumisesta.
Valssit oli mulle päivän vaikein juttu. Kuinka voikaan yksi asia olla niin yksinkertainen, mutta niin vaikea. Sitähän mä itsekin opetan - liike aina kohti seuraavaa estettä. Toteutus oli vaan niin vaikeaa, kun mä hukkaan itseni radalle täysin. Valssien lisäksi ongelmia toi pysähtyminen - niin, radalla voi pysähtyäkin ja silti ohjata koiraa! Mä kun olen tottunut vain pinkomaan täysiä. Hirmuisesti siis opeteltavaa ja sulateltavaa.
Mentiin kerran puomi, vähän silleen jotenkuten räpiköiden, ei meidän varmaan olisi kuulunut edes mennä sinne asti. Ja se puomi oli karsea. Sinnalla on joskus ollut ihan hyvä juoksukontakti, nyt siitä ei ollut tietoakaan. Sama a-esteellä, hyppää melkein mun syliin ja ohittaa kontaktin. Siispä olen nyt kotona aloittanut laatikkotreenit. Hyvin pysähtyy laatikolle, etutassut maassa ja takajalat kontaktilla. Kestää mun ohijuoksun ja kaukana olon. Nyt tämä sama pitää saada siirretyksi esteille..
Kontaktitreenin ohessa ollaan kotona harjoiteltu kapulan pitoa pidä-käskyllä, se on edennyt jo siihen että Sinna istuu perusasennossa mun vieressä ja pitää kapulaa. Hitaasti mutta varmasti. Lisäksi pihatreeninä ollaan tehty luoksetulon pysähdystä siten että itse peruutan ja sitten peruuttaessa viskon lelun alakautta. Luovuin jopa äänellisestä käskystäkin, näköjään se tulee olemaan sitten käsimerkillinen. Katsotaan kadunko tätä vielä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti