Haaste

Jonna pahanen laittoi haasteen, joten tässä siihen vastauksia.

1. Miksi juuri harrastamasi koirarotu?

Milja on staffi-saku sekoitus ja sitä myötä alkoi ihastus staffeihin. Ilman Miljaa olisin tuskin koskaan edes vilkaissut staffeja.

2. Mitä ominaisuuksia toivot koiraltasi? Siis esim. pentua valittaessa.

Onpas vaikea kysymys, koskaan en ole päässyt pentua valitsemaan. Mutta yleensäkin mitä ominaisuuksia toivon koiralta, niin jonkinlaista intoa yhdessä tekemiseen, huumorintajua ja nopeaa oppimiskykyä.

3. Miten innostuit päälajistasi, mikä siinä kiehtoo?

Nyt pitäisi päättää kumpi on päälaji (agi vai toko). Tokoa mä oon aina mainostanut meidän päälajiksi, mutta kummasti agility vie aina aikaa tokolta. No mutta, agility on yksinkertaisesti vaan hauskaa, molempien mielestä. Vauhdikas harrastus, josta ei koskaan puutu jännitys. Tokokin on hauskaa, mutta erilailla. Tokossa kiehtoo se, että saan opetettua erilaisia asioita koiralle ja me molemmat nautimme niiden yhdessä suorittamisesta.

4. Kuinka usein treenaat?

Näin kesällä agilityä kahdesti viikossa, tokoa 2-5 kertaa viikossa.

5. Missä haluaisit olla parempi?

Haluaisin olla parempi ohjaaja koiralle. Selkeä, ilman ylimääräisiä apuja ja jännityksen tuomaa epäselvyyttä.

6. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?

Sinnan kanssa siitä, että se on aina valmis tekemään hommia hymyssä suin. Miljasta olen ylpeä siitä, että vaikka sen kanssa koulutuksessa on menty aikoinaan ojaan ja pahasti, niin se on antanut kaiken sen anteeksi.

7 Tähtihetkesi koiraharrastuksessa?

Itseasiassa varmaan viime viikonlopun tokokoe. Pystyin rentoon koesuoritukseen, en edes pisteitä vilkuillut. Mentiin vain pitämään hauskaa ja siihen päästiin. Tuon kokeen tuomassa onnellisuudessa leijun vieläkin.
Lisäksi jokainen agilitykisa on ollut jollain tapaa tähtihetki, koskaan ei ole tullut semmoista prkleen paska-fiilistä. Varsinkin Miljan kanssa meneminen aikoinaan oli äärettömän kivaa ja palkitsevaa.

8 Entäpä se tähtihetken vastakohta?

Vastakohtana ensimmäisenä tulee mieleen koirien sairastaminen. Miljan selkäongelmat aikoinaan, jotka vaikuttivat harrastuksiin ja sitten Sinnan tämänvuotinen nielutulehdus. Mikään ei ole inhottavampaa kuin pitää pakkolevossa koiraa, joka niin mielellään tekisi ja liikkuisi.

9 Miksi kilpailet ja ketä vastaan (jos kilpailet?)

Kilpailen omaa jännitystä vastaan. Tokokokeissa käydään sitä varten, että näen mikä on meidän tämän hetkinen taso ja tokokokeet vaikuttavat myös siihen mitä treenataan. Agilitykisoissa olen oikeastaan aina käynyt vain hauskuuden takia, niihin on tullut ilmoitettua myös keskeneräisiä koiria. Mutta se oma jännitys on pahin. Kilpailen siitä, että pystyn voittamaan jännityksen.

10 Vahvuutesi koiran ohjaajana harrastamassasi lajissa?

Otan nyt tähän tokon, koska en pidä itseäni mitenkään ”vahvana” agilityohjaajana J Vahvuuteni tokossa voisi olla se, että jaksan aina tsempata koiraa ja pysyä iloisena.

11 Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet jostain syystä? (ja miksi?)

Tää on vaikea, oon niin huono sanomaan nimiä. Ihailen ihmisiä, jotka harrastavat koiriensa kanssa positiivisesti, hymymielessä. Ihmisiä, jotka eivät harrasta verenmaku suussa vaan muistavat että se harrastuskaveri on kuitenkin eläin, ei kone jolta voi odottaa aina 100 % suoritusta. Kaikkein tärkeintä harrastuksissa on, että niiden pitää olla hauskaa.

Haastan kaikki, ketkä sattuvat tätä lukemaan vastaamaan samoihin kysymyksiin ;)