Tänä aamuna tajusin, että sunnuntaina on jo ensimmäiset avoimen luokan kisat. Tämä johdatti miettimään, mitä Sinna osaa, mitä koetilanteessa tapahtuu ja mitä mun päänupissa tapahtuu. Listataas.
Mitä Sinna osaa?
Avoimen luokan ensimmäinen liike on paikallaolo, ohjaaja piilossa. Kesto taitaa olla 2 min. Sinna osaa olla paikalla, jopa silloin kun olen piilossa. Viime aikoina siinä on alkanut esiintyä pientä levottomuutta, katselee ympärilleen ja saattaa vaihtaa lonkka-asentoon. Mutta pysyy siis paikalla. Ellei sada.
Seuraamisen pitäisi olla peruskauraa. Jonkinverran liikkeessä on alkanut esiintyä väljyyttä, ja koetilanteissa on perusasento jäänyt uupumaan. Mutta pääsääntöisesti onnistunutta ja iloista.
Jättävät ovat ihan jees, liikkeesta maahanmenossa mun pitää olla tarkkana oman äänenpainon kanssa. Seisominen onnistuu, siinä ei ole ihmeitä. Ainut omituinen uusi asia on se että ohjaaja liikkuu taakse. Sinna kääntää päätä perään, mutta 80% pysyy suorassa linjassa. Tätä ollaan treenattu ihan pelkällä paikallaanpysymistreenillä.
Luoksetulossa valuu. Pysäytän käsimerkillä. Enimmikseen treenataan sitä että juoksen taaksepäin ja kutsun Sinnaa, heitän pallon etujalkojen väliin. Ehkä joka seitsemäs kerta teen ilman pallonheittoa (tosin se lentää heti käsimerkin jälkeen). Kuitenkin joskus pysähtyy ja selkeästi tämä liike on koko ajan parantunut.
Nouto onkin meidän ikuinen murheenkryyni, tosin ei enää niin murheellinen kuin yleensä. Puree kapulaa, mutta pitotreeneillä vähentynyt merkittävästi. Osaa liikeen kokonaisuudessaan, meinaa karata heiton jälkeen. Eli täsmätreenausta luvan odottamiseen ja pitämiseen.
Kaukot ovat yllättäneet. Ne meinaan toimii! Kestää kolmen metrin matkan, kestää häiriön. Ainoat ongelmat mitä silloin tällöin on ollut on käskyjen ennakointi ja seisomaan nousu istumisen sijaan (Sinna matkaa kohti voittajaa :D ).
Viimeisenä sitten hyppy. Eilen treenattuna toimii loistavasti. Menisi mielellään hypylle jo ennen aikojaan, joten joutuu olemaan tarkkana ettei suorita estettä ennen lupaa. Istuu nätisti käskystä, hieman liian lähelle estettä, mutta niin että pystyy hyppäämään takaisin päin.
Koetilanne ja mun päänuppi
Tämä onkin sitten vaikein juttu. Treenikentällä useimmiten otan koiran autosta vapaana, lenkitän ja aloitan hommat. Häiriötä on vaihtelevasti, viime aikoina ollaan treenattu agilityn pyöriessä vieressä. Ei ongelmia. Saisin kyllä hakeutua enemmän seisoskelevien ihmisten lähelle, koska tästä tullaan koetilanteen ongelmaan - ne ihmiset. Ne kaksi ihmistä mitä siellä seisoo ja mitä Sinna ei pääse moikkaamaan. Itse liikesuoritukset menevät, mutta väliajat ovat ongelma. Joudun silloinkin pitämään Sinnaa käskyn alla, ettei se mene iloisesti häntä heiluen pussaamaan tuomaria märäksi tai hyppimään liikkuri märäksi.
Ja tuo ongelmahan kuormittaa sitä osaa, mikä on koetilanteessa muutenkin kuormittunut - mun päänuppi. Voi kunpa sitä osaisi rentoutua ja pitää vain hauskaa. Mä voin tähdätä siihen ajatuksissani, mutta mun kroppani on eri mieltä. Tätäkin kirjoittaessa mahassa möyryää hieman, koska ajatukset on kokeessa. Mitä siellä kokeessa on jännitettävänä? Ei mitään. Näin vähällä treenillä tulostavoitteita ei ole ja haluan että pidetään vain hauskaa. Miksi siis siellä kehässä pää humisee, kroppa on kuin pingotettu viulunkieli ja käyttäydyn omituisesti. Tämä paineistaa koiraa, joka muuttuu sitten hitaaksi ja rauhoittelevaksi. Epäreiluhan olen koiraa kohtaa, kun käyttäydyn niin paskamaisesti. Se kun on tottunut tekemään iloisen ja rennon ohjaajan kanssa töitä, niin onhan se epäreilua vaatia kunnon koesuoritusta jos itsekään en siihen kykene.
Mitä me lähdetään siis hakemaan sunnuntailta? Ei tulosta, ei voittoa, vaan hyvää fiilistä. Koetan olla rento, pitää hartiat suorassa ja ajatukset kirkkaina. Katsotaan miten käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti