Koivukylän koiraharrastajat järjestivät torstaina agilitykisat ja pitihän sinne lähteä kokeilemaan että millainen meininki on. Edellisenä iltana meni muista syistä into koko kisoihin lähtemiseen ja sama meininki tuntui jatkuvan paikan päällä. Olin muistanut, että halli olisi suht kylmä mutta näköjään se on lämmennyt sitten viime tammikuun, sillä hiki tuli. Ensimmäisellä radalla mulla oli aivan liikaa päällä ja se näkyi omassa liikkumisessa.
Tavoitteita kisoihin ei ollut oikeastaan muuta kuin että pysytään lähdössä - mikäli karkaa niin Sinna kainaloon ja pois kentältä. Tätä ei sentään tarvinnut tehdä, koska olin saanut kehitettyä keinon jolla pysyy lähdössä. Omaa vuoroa odotellessa Sinna sai tehdä paikkamakuuta, sitten juuri ennen omaa vuoroa paikkamakuuta vielä siinä lähtökarsinassa. Siinä panta pois, jätin edelleen makuuseen ja kävelin siihen kohtaan mihin tarkoituksena jättää Sinna lähdössä. Kutsuin Sinnan vierelle, annoin istu-käskyn ja menin radalle. Ja tadaa! possu pysyi. Se taisikin olla ensimmäisen radan ylpeyden aihe, muuta siinä ei ollutkaan. No, oli kontaktit nätit ja pysähtyi. Mutta muuten ihan katastrofaalista. Mulla oli semmoinen olo että olin vieraassa kaupungissa ilman karttaa. Sinna sinkosi sinne tänne, hylky tuli loppujen lopuksi siitä että meni putkeen, kääntyi siellä ja tuli samaa kautta ulos, itse olin valmiina jo a-esteellä ja ehti sitten käydä sitä läppäsemässä tassulla.
Toisella radalla ei ehditty viidettä estettä pidemmälle. Alkuun kuului hyppy, putki, putki, hyppy ja keinu. Olin alusta alkaen jo myöhässä ja putkien tuoma vauhti vei keinulle asti päätyen lentokeinuksi. Otin keinun uudestaan kunnon kontaktilla ja sitten pois. Voin kyllä taputtaa itseäni päänpäälle, että maltoin uusia keinua enkä jatkanut järjetöntä rälläämistä koko rataa.
Kaiken kaikkiaan voi kyllä olla suht tyytyväinen. Sinnan meininki ei ollut aivan niiiiin älytöntä, mitä se on viime aikoina ollut. Ehkä siinä tolkuttomassa menossa oli edes hivenen tolkkua. Kisoja ei kuitenkaan nyt katsota ennen kuin rimat pysyvät varmasti ja tulee tähän väliin nyt leikkaustaukokin. Hyvää aikaa vähän miettiä tekemisiä :)
Mutta ei tuo Vantaan reissu aivan turha ollut. Agirälläämisen lisäksi Sinna pääsi Maijan luokse leikkimään parhaan kaverinsa Violan kanssa ja vielä sen jälkeen studiokuviin. Täältä näkee mimmoisia kuvia areenalla napattiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti