Perjantai toi tullessaa myräkän ja myräkkä lumen, sitämyötä myös kovan pakkasen. Mutta ei haittaa, nyt nautitaan maassa olevasta lumesta ja sen tuomasta valosta. Nyt näkee kulkea :)
Perjantain vietin pikkujouluissa ja lauantaina lähdin reippaana agilitykoulutukseen. Koulutus oli agilitynkoulutusohjaajien koulutus ja siihen sisältyi ensin luento ja sitten koulutus, mihin osallistuttiin sekä kouluttajina että koulutettavina. Kouluttajana toimi Teemu Linna. Luento piti sisällään paljon asiaa, tuli varmistusta jo tiedettyihin asioihin sekä kehittämisideoita. Sama jatkui sitten käytännönharjoitteissa omalla koulutusvuorollani. Jännitystä toi täysin vieraan ihmisen kouluttaminen ja samanaikaisesti vieläpä arvostelevan silmän alla oleminen. Piti vaan sulkea arvostelijat pois ja keskittyä kouluttamiseen. Mielestäni siinä jotenkin onnistuinkin.
Eniten koko päivältä olin odottanut omaa vuoroani Sinnan kanssa. Jotenkin koko syksy on ollut ihan kamalaa ja fiilis agilityä kohtaan on ollut hyvin negatiivinen. Ja sehän sitten näkyi oman vuoron alussa - selittelin heti kuinka kamala Sinna on ja kuinka rimoja tippuu jnejnejne. Yllätys olikin suuri kun Sinna näytti parhaintaan - rimoja ei juuri tippunut ja rataakin pystyttiin etenemään hyvin, vautsi! Rata oli tämmöinen:
 |
| Klikkaa isommaksi! |
Ratapohja oli valmiina, mutta esteiden järjestyksen joutui päättämään kouluttaja itse. Aluksi koetin tehdä 9-10 esteiden väliin sokkaria, mutta aina se tuntui yhtä epävarmalta ja taisi siellä muutaman kerran muurinpalikatkin tippua. Siirrettiin sokkari 8-9 esteiden väliin, siten että lähdin tekemään sitä juuri sillä hetkellä kun Sinna tekee 8.estettä ennakoivaa laukka-askelta. Tuli muuten hoppu tuossa, kun piti juosta kovaa putkelta sokkaria tekemään ja vilkuilla vielä taaksepäin että missä koira tulee. No, onnistui se silti.
Nuo 11 ja 13 esteiden takaakierrot tein takaakierto-niisto-sokkarina. Menivät yllättävän hyvin. Olin tosi tyytyväinen rataan jälkeenpäin, paperilla tuntui todella haastavalta ja epäilin meidän suoriutumista siitä, yllätys oli todella kiva kun päästiin loppuun asti. Meidän suorituksen jälkeen käytiin loppupalautteessa läpi koirakkoakin ja siinä saatiin Sinnan kanssa tuomiota. Tarinaa pitää vaihtaa, eli oon liikaa uppoutunut noihin meidän ongelmiin ja se aiheuttaa ongelmia. Tämän allekirjoitan täysin, ne ongelmat kun on ensimmäiset mitä edes tulee mieleen kun agilityä ajattelee. Sinna yleiseen viretilaan pitää paneutua, myös palkkaukseen. Tähän avuksi kouluttaja, joka hallitsee ne hommat. Kellään ehdotuksia? Pitäisi siis kyetä hyödyntää Sinnan vire agilityssä mahdollisesti lelupalkkauksen avulla ja myös opetella laskemaan sitä virettä. Kouluttajalle meneminen menee nyt väkisinkin ensi vuodelle Sinnan steriloinnin takia. Ei sillä, että uskoisin edes että onnistuisin tämän vuoden aikana enää ketään löytämään sekä aikaa saamaan.
Kiva viikonloppu jatkui sunnuntaina, kun päästin pitkästä pitkästä aikaa ratsastamaan. Oli kunnon nostalginen fiilis ratsastella ponilla pellonreunuksia pitkin lumisateessa. Tätä tehtiin paljon kymmenisen vuotta sitten. Kiitoksia hirmuisesti Heidille ja Timolle tästä! Ratsastuksen jälkeen kiirehdin agilitytreenejä vetämään (kunnon koulutusviikonloppu!) ja sitten illan saikin rentoutua.
Eilen parinkymmenen asteen pakkanen latisti hieman ulkoilutunnelmaa, tuntuu ainaki näin alkuun niin pirun kylmältä. Molemmilla koirilla oli fleecetöppöset jalassa ja niiden kanssa kulku onnistui hyvin. Miljan töppöset vaan taisi kastua kun loppumatkasta hieman onnahteli ja syyksi löytyi hieman jäätynyt töppönen.
Koska lenkitys jäi nyt kylmyyden takia hieman vähemmäksi, niin touhuttiin kotona senkin edestä. Sinnan kanssa muisteltiin taas tunnarikapulan nätisti pitämistä ja siitä suoraan siirryttiin ohjatun noudon kapulaan. Samalla rauhallisella tyylillä tehtiin, mutta oli se aika vaikeaa. Ei Sinna purrut eikä mitään, mutta se ottaa kapulan vaan niin napakasti suuhunsa että tommoinen ohut kapulahan rouskuu siellä suussa kunnolla. Koetan nyt saada sen pitämään kapulaa suoraan etuhampaiden takana, mutta siinäkin se ote on hurjan napakka. Millähän sitä saisi höllättyä ilman, että kapula putoaa suusta?
Tuttuun tapaan myös normalia kapulaa, kaukoja ja seuraamispätkiä. Nyt tuntuu nuo kotitreenit olevan niin hyvällä mallilla, että kaipailisi jo jotain uutta tekemistä ja opetettavaa. Mitään tokojuttua en keksi, joten vissiin se on lähdettävä temppupuolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti