Meidän epäonni terveysasioissa vaan tuntuu jatkuvan. Viikonlopun metsälenkin jälkeen kiinnitin huomiota Sinnan verta vuotavaan kynteen. Tai siis kynsivalliin. Niitä sitten seurailin ja tuntui muutkin valkoisten varpaiden kynsivallit punoittavan. Heti epäilin kynsivallin tulehdusta ja siihen käytiin hakemassa varmistus eläinlääkäriltä. Nyt Sinna sitten popsii antibioottikuurin ja muuten vain putsaillaan ja pidetään varpaat kuivana. Normaalia elämää siinä ohessa.
Varpaiden putsailu saikin mut innostumaan ja tartuin pitkästä aikaan naksuttimeen. Naksuttelin sitten Sinnalle tassujen pitoa vesivadissa. Aluksi ajatus tassujen laittamisesta lämpimään veteen kauhistutti Sinnaa, mutta sinnikkäällä työllä ne sinne meni. Ja malttoi seisoa pitkään, kun vahvistetiheys oli 5-10s luokkaa. Äärettömän kätevää, miksi mä en oo tätä aiemmin tajunnut. Turhaa tarvi pakolla iskeä kinttuja saaviin kun ne saa sinne vapaaehtoisestikin. Takajalkojen saaviin iskeminen oli vähän vaikeaa ja ensimmäisellä kerralla ei sitä saatu toimimaan, mutta toisella kerralla Sinna käveli itse niin että etujalkojen hoidon jälkeen laittoi itse takajalat astiaan. Fiksu tyttö :)
Naksuinto toi intoa muutenkin kotitreenailuun ja ollaan nyt paneuduttu tunnariin. Sen kanssa viime epäonnistuminen johti siihen että aloitettiin koko homma suht alusta. Eilen piilottelin yhtä tikkua peittojen, tyynyjen ja petien alle, joka kerta nenä kävi hyvin voimakkaasti ja se tuli sieltä nopeasti. Tämän jälkeen siirsin sen saman kapulan muiden kapuloiden viereen. Ja loistavasti nenä jatkoi toimintaa. Pitää nyt selvästi muistutella siitä nenän käytöstä tunnarin yhteydessä, niin eiköhän se sitten siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti