Keskiviikkona käytiin Miljan kanssa taas akupunktiossa. Neulat selkään, vähän sähköä ja jälleen kerran lihakset olivat pehmeät. On se ihmehoitoa, toimii niin älyttömän hyvin Miljaan. Hyvin alkanut ellkäynti valitettavasti päättyikin sitten vähän surullisemmin. Milja on jo viime kesästä asti juonut reilummin ja sitä on tutkittu erinäisin keinoin. Alkusyksystä verikokeet olivat hyvä, ennen joulua näyttivät pientä tulehdusta. Joulun jälkeen tutkittiin addinsonin sekä cushingin taudit, puhtaat olivat. Joten nyt katsottiin sitten ultra. Ja sieltä sitten tulikin ilmi se pahin pelko - kasvain virtsarakossa. Saatiin siihen tulehduskipulääkitys, joka on useimmissa tapauksissa toiminut. Ei poista tietenkään, mutta saattaa tehdä oireettomaksi. Nyt sitten mennään päivä kerrallaan eteenpäin. Tällä hetkellä, juomista lukuunottamatta, Milja on oireeton. Se on normaali, iloinen leikkivä koira joka leikkii formula-autoa sisätiloissa. Niin kauan kun tilanne on tämä, niin Milja saa olla. Milja on saanut lupauksen että kivusta ei tarvi kärsiä, joten heti kun asiat menevät huonommiksi niin Milja pääsee pois...
Tällä hetkellä kuitenkin kaikki on hyvin ja näistä hetkistä pitää nauttia. Tänään tokoiltiin sisällä ja Miljakin pääsi pitkästä aikaan tekemään. Juuri ennen iltaruokaa tunnarin nostoa ja vitsi kun mymmeli oli innoissaan. Nakkia palkaksi niin tunnarikapula nousi vauhdilla. Ihan se ei aina mun käteen asti ehtinyt ja pito ei ollut kaikkein näteintä, mutta mitä siitä, hauskaa oli.
Sinna sen sijaan joutui tekemään vähän vakavammin hommia. Ensin tunnaria ja se on nyt täysin levinnyt. Käytin tunnarikapulat treeneissä hajustumassa ja sen jälkeen Sinna on tuonut ihan sattumanvaraisesti mitä vaan. Aiemmin selvästi haisteli, mutta enää ei. Vikana siis taisi aiemmin olla se, että mulla oli käytössä hajuttomammat kapulat. Nyt täyty palata kunnolla taaksepäin. Harmi, olin jo luullut että tämä liike olisi kunnossa.
Tunnarin päälle kaukoja. Muutamia yksittäisestä vaihdosta takapalkka, sitten kerran kokonainen voi-luokan sarja.Ja voi että kun se oli nätti, tassut pysyivät juuri niillä paikoilla missä kuuluikin. Tämän jälkeen Sinna oli tosi innoissaan, joten sitten otin noutoa ohjatun noudon kapulalla. Ja piru vie, liian innoissaan se ekalla nostolla puraisi. Tiukan "pidä" käskyn jälkeen toi nätimmin, mutta muutama toisto siinä piti ottaa että vire hieman laski. Lopuksi sitten vielä varpaiden tökkimistä. Olen suunnitellut vieväni tota niin eteenpäin että saan Sinnan ottamaan sukan pois jalasta, mutta nyt pitäisi keksiä millä saan tökkäämisen sijaan käyttämään hampaita. Vaikeaa..
Niin. Ja lopuksi sitten innostuin niistä hienoista kaukoista, että päätin kuvata muutamat. Ja ei olisi pitänyt. Kootuiksi selityksiksi voisi sanoa, että siirryin tekemään kaukoja keittiöön, missä kaapit oli niin lähellä, että noin lähellä seinää ei olla treenattu. Mutta joo. Oikeesti, osaa SInna nätimminkin mennä, mutta kuvatut versiot on hyvä muistutus siitä, että ei ne vielä varmat ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti