Eilen oli kolmannet agilitytreenit tauon jälkeen ja ihme ja kumma - maltan edelleen ottaa rauhallisesti. Eli ei olla lähdetty vetämään mitään typerää ja tarpeetonta, vaan matalilla rimoilla n. 5 hypyn pätkiä, palkkana pallo jonka avustaja heittää. Kieltämättä tää treenityyli vaatii pitkää pinnaa multa, koska mun luonne on tännehetikaikkinyt. Mutta, jos toivoo että agility Sinnan kanssa on muutakin kun hermoja kiristävää räpeltämistä ja rimojen roiskintaa, niin on sen eteen tehtävä töitäkin. Maltillisesti.
Mutta treeneihin. Pitkästä aikaa tekniikkarata, pelkkiä hyppyjä. Teemana sokkarit ja lopussa hieman välistävetoja. Sokkarit on semmoisia mistä periaatteessa tykkään ja periaatteessa pelkään. Tykkään niistä niiden simppeliyden vuoksi, ei tarvitse jalkojen kanssa kääntyillä ja vääntyillä niin että jalat on solmussa. Pelkääminen taas johtuu siitä, että siinä ei näe niin hyvin koiraa, on vaan luotettava että se tulee sieltä. No, Sinnan tapauksessa olisin voinut luottaa vielä enemmän. Toisaalta taas jossain kohdissa oli vähän varmisteltava, yllättäen mun ohjaus olisi voinut olla vähän tasaisempaa. Pitää muistaa pitää ohjaus yllä kun lähettää koiran hypylle. Mutta kaiken kaikkiaan hyvin meni. Rimojakin taisi tulla vain muutama alas.
Välistävetoja pelkäsin vähän etukäteen, ne on jostain kumman syystä Sinnan kanssa aikanaan takkuilleet. Mutta nyt ei, meni ihan kivasti. Eniten mua häiritsi omat kengät, sillä laiskuuttani en ottanut mukaan lenkkareita. Siispä juoksentelin vaelluskengissäni jotka ei todellakaan ole tarkoitettu nopeaan jalkatyöskentelyyn. Nilkoissa tuntui sen verran inhottavalta että ehkäpä ensi viikolla pakkaan mukaan ne lenkkarit.
Nämä sai nyt olla tän viikon ainoat agilitytreenit, päätin että jätetään perjantain treenit väliin kun hallille on ajettava sunnuntaina kouluttamaan. Siihen päätteeksi tokoilen, kerrankin saan avustajan ja kunnon rauhan tokoiluun :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti