Uusi vuosi ja vanhan vuoden kooste

Vuosi on vaihtunut suht rauhallisissa merkeissä. Sinna ei korvaansa lotkauttanut ilotulituksille, Milja sen sijaan oli kauhuissaan. Meilläpäin ensimmäiset raketit ammuttiin päivällä kahden aikaan ja iltakuudesta yöllä klo yhteen asti oli täyttä papatusta. Pahimmat (kaupungin raketit jotka ammutaan melkein meidän rannasta) ajat oltiin ajoreissulla, Milja häkissä peiton alla ja musiikki sai soida niin kovaa kun pystyi soittamaan ilman että kuulo menee. Ajoreissun jälkeen oli hetki rauhallista, Milja jopa söi, mutta sen jälkeen alkoi ulkoa kuulumaan niin kovat äänet että stressi iski. Milja vaan istui ja tärisi. Onneksi keksin sitten avata kylppärin oven, jonne luikahti piiloon. Loppujen lopuksi Milja makoili kylppärissä suht tyytyväisenä, kannoin sinne pedin ja laitoin pesukoneen päälle ettei niin kovasti pomise. Tästäkin uudesta vuodesta selvittiin.

Sinna on toipunut steriloinnista aivan äärettömän hyvin. Oikeastaan heti sen jälkeen kun nukutushuurut oli täysin pois päästä, niin ollaan elätty normaalia elämää. Remmilenkit ovat olleet ihan normaalimittaisia. Ilman tötteröä on voinut olla, yksinoloajoiksi jätetty body päälle. Yksinoloajat ovat kyllä olleet tosi vähäisiä, kiitos Klasun ja Elinan jotka ovat aina olleet valmiita ottamaan Sinnaa hoitoon. Tällä viikolla olisi lupa elää jo normaalisti, mutta ennen täyttä vapautta käydään eläinlääkärillä. Sulavat tikit pullahtivat pintaan ja keräsivät hirmuiset ruvet ympärille, mä en niitä saa pois joten käydään ihan asiantuntijan luona. Sitten aloitetaankin tokoilu ja eiköhän pian agilitytreenitkin.

Sain kaivettua tuolta syövereistä viime vuoden tavoitteet ja tässähän nämä:

-Sinnalle tk1 ja nosto agissa kakkosiin
- Miljan kanssa voisi harkita möllitokoa, se kun tykkää touhuta
- molemmille tietenkin terveyttä, Milja uusiin selkäkuviin ja muutenkin selän kunnossapitoa
- ja itse lupaan olla ahkerampi treenien suhteen ja treenata johdonmukaisesti

Ja mitähän tähän sanoisi. No, osittain toteutui. Sinna sai tk1 tuloksen. Yllärinä tuli myös ensimmäinen avo1 tulos piirinmestaruuskisoissa sekä meidän joukkueen kakkossija kokonaiskilpailussa. Milja kävi tammikuussa selkäkuvissa (rtg) ja ne olivat ihan ok. Muuten kaikki taisikin mennä päin seiniä.

Tammikuun lopulla saatiin ensimmäinen nousunolla ykkösluokassa agilityssä. Se olikin ainut ilo lähes puoleen vuoteen. Viikko kisoista ja Sinna kakoi. Nielutulehdus oli syynä ja sitä paranneltiinkin pitkään. Lisänä siihen tuli vielä pitkäkestoinen närästys ja sitä myötä Sinna kävi nielun tähystyksessä, jossa todettiin ohutsuolessa pieniä tulehduksia. Onneksi ne hoituivat pois antibiooteilla. Pitkä liikuttamattomuus keväällä veti loppujen lopuksi myös Sinnan selän jumiin, sitä hoidettiin sitten fysioterapialla.

Miljan tavoitteista positiivisin juttu taisi tosiaan olla tuo selkärtg. Huhtikuussa käytiin mökillä ja Milja juoksi jääkylmään veteen. Se veti selän jäykäksi ja mentiin fyssarille, fyssari huomasi selässä jotain omituista ja loppujen lopuksi päädyttiin selän magneettikuvaan, josta paljastui välilevytyrä. Leikkaukseen en suostunut Miljan iän vuoksi, joten lähdettiin sitten hoitamaan muuten. Sen jälkeen tiiviit fysioterapia- ja akupunktiojaksot, lääkkeiden annosten etsiskelyä ja muutto pois kerrostalosta missä oli liukkaat rappuset. Täytyy kyllä sanoa että se kannatti, koska tällä hetkellä Milja elää lähes normaalia elämää. Mutta päivä kerrallaan mennään ja katsotaan että kuinka pitkälle.

Kaiken tämän jälkeen, mitähän sitä voisi toivoa vuodelle 2013? Voiko enää pahemmaksi mennä? Harrastuksellisesti tietenkin Sinnalle voisi toivoa tk2 tulosta sekä ensimmäistä voittajaluokan koetta. Agility olisi kiva saada sujumaan ja tuntumaan taas kivalta, pitää nyt ihan oikeasti kehittää omaa motivaatiota sen suhteen. Siinähän sitä onkin semmoista tavoiteltavaa minkä voisi ajatella saavuttavansa. Toiveena, ei tavoitteena, on tietenkin terveyttä. Miljan kanssa jatketaan ahkeraa fysioterapia-akupunktio-hoitoa ja Sinnaa hoidetaan silloin koska tarvii.

Niin ja yhden hyvin olennaisen tavoitteen sitä voisi asettaa. Pihan aitaus, jotta siellä voi rauhassa makoilla ja koirat oleskella vapaina :)