Harrasteita ja hoitoja

Viime viikolla aloitettiin viimein agilitytreenit. Käytiin keskiviikkona sekä perjantaina, molemmilla kerroilla pieniä pätkiä ja mahdollisimman matalilla rimoilla. Keskiviikkona raatolelu ei ollut niin kiva kun vielä viime vuoden puolella, joten perjantaina käytetiin vinkupalloa. Toimi :) Lähdetään nyt pienin treenein liikkelle, siten että palkka on aina lelu ja se ei tule multa. Katsotaan sitten josko Sinnan keskittyminen esteisiin olisi hieman parempaa.. Keskiviikkonahan Sinna pamahti renkaaseen, kun lähti hyppyyn liian aikaisin ja tuli sitten alas liian aikaisin - jäi lanteesta jumiin. Ei auttanut muu kuin todeta että onneksi on fyssariaika lähellä...

Hallilla oon myös vähän tokoillut, aika hillitöntä se on. Vieressä pyörivä agility kuumentaa Sinnaa ihan liikaa, mutta kyllä sieltä ihan hyviä suorituksia tulee. Tehotreenailun alla on nyt olleet kaukot, oikea seuraamispaikka ja luoksetulon pysäytys. Kaukot on harmillisesti alkaneet vähän levitä, joten sitä pitää alkaa taas kotonakin treenaamaan. Eilen pikaisesti treenailin ja sain sieltä kaivettua sitä paikallaan pysyvää liikerataa. Kyllä niistä hyvät tulee :) Myös noudot yllätti, niin normaalikapulalla, ohjatulla ja tunnarilla. Pureskelu on hyvin vähäistä ja tuo hirmu nätisti. Nyt tämä pitäisi saada siirrettyä kodin ulkopuolelle.

Eilen iltaohjelmassa oli sitten se fyssariaika, minkä olemassaoloa kiittelin jo keskiviikon treeneissä. Paikan päälle kun päästiin, niin Sinna teki sen mikä kannattaa tehdäkin ennen fyssaria - tömähti autosta selälleen maahan. Onneksi kävi ennen käyntiä eikä jälkeen.. Milja sai ensimmäisen hoitovuoron ja Sinna oli aivan kamala sen ajan. Hyöri ja pyöri ympäriinsä, joten pistettiin kompostiverkoista kyhättyyn häkkiin. Makasi siellä surkeana inisemässä, kunnes keksi alkaa repiä alla olevaa patjaa.. Voi elämä mikä pölvästi.

Mutta Miljaan. Ulkona ei liikettä juuri voinut katsoa, kun varpaita paleli niin paljon (koiralla). Sisällä seisoessa vaikutti tosi köpöltä, joten epäilys oli tosi huonossa kunnossa olevasta selästä. Pöydällä maatessa olikin sitten niin rento, että epäilys ei onneksi pitänyt paikkaansa. Selkä olikin yllättävän hyvässä kunnossa. Rintarangassa oli tuttuun tapaan jumia, siihen kertyy aina. Mutta sitten meidän murheenkryyniin, eli tyrän alueella. Sieltä oli kipeä :( Hermoradat oli jumissa, niitä ei oikein uskaltanut edes hieroa. Toivotaan että johtuu pakkasesta, oon katsellut jo pidemmän aikaan että kun varpaat paleltuu niin liike huononee tosi pahasti. Töppösiä pidetään pidemmillä kävelyillä, pikapissatuksille en ole tajunnut laittaa. Nyt siihen tulee muutos. Ja toivotaan että Miljan olo tuosta paranee...

Sitten Sinnaan. Selässä oli yksi jumikohta, muuten kunnossa. Kiemurteli kyllä pöydällä siihen malliin että olisi voinut luulla koko koiran olevan yhtä lukkoa. Mutta ei. Renkaaseen törmäämisestäkään ei ole mitään jälkeä. Normaalisti saadaan harrastaa ja touhuta, katsottiin sitten valmiiksi jo uusi aika parin kuukauden päähän. Mukava käydä edes yhden koiran kanssa hoidoissa ja huomata että se on kunnossa.