Nyt on ihan pakko kirjoittaa, kun yllätin itsenikin eilen. Käytiin iltasella Sinnan kanssa kahdestaan treenaamassa, ihan extempore. Sain siis itseni kaivettua hyvän kirjan syövereistä ja aktivoiduttua. Tokohan on ollut meillä nyt jonkinlaisella tauolla, ei ole ollut energiaa siihen yksinään juurikaan. Pitäisi, mutta ei jaksa. Agilitytreenien lomassa puuhastelua ja kotitouhuja en nyt laske mukaan.
Mutta eilen siis suuntasimme ravikille ja mulla oli jopa suunnitelma (eikö olekin uskomatonta?). Aloitimme seuruulla, jossa ongelmana on ollut vinon perusasennot ja edistäminen. Tehtiin pieniä pätkiä siten että nami tuli vaihtoehtoisesti joko liikkkeestä, tiiviistä seuraamisesta tai sitten hyvästä perusasennosta pysähdyksessä. Muutaman pätkän koetin lelupalkalla, heti alkoi poikittaminen ja edistäminen. Siispä nami takaisin käyttöön ja saa pysyä jatkossakin. Namipalkasta huolimatta Sinnan moottori hyrrää hyvää vauhtia, hittoako sitä sitten lelulla palkkaamaan, ei siinä kierroksia lisää tarvita.
Noutoa kahtena eri versiona. Vauhtinoutoa, jossa kiinnitin huomiota kapulalle lähtemiseen. Eli heitän kapulan, odotan että Sinna ottaa kontaktin,naksautus ja nami, uudesta kontaktista sitten kapulalle. Ideana on opettaa se että ei saa lähteä ennen kontaktia (ja lupaa). Sinna kun on joitain kertoja varastanut kapulalle, niin treenataan nyt tämäkin osa-alue. Luvan saatua Sinna ampaisee kapulalle ihan hillitöntä vauhti, nappaa nopeasti kapulan ja tulee hyvin luokse. Kun vauhti pysyy hyvänä kaivan namipussin taskusta, jolloin Sinna keskittyy palkkaan niin paljon ettei ehdi pureskelemaan. Kiitos-käskystä pudottaa vauhdissa ja syöksyy nameille.
Erikseen sitten kapula suussa sivulle tuloa. Sinna istumaan, kapula eteen ja itse menin vähän matkan päähän (2m). Siitä kutsuen. Treenimäärään nähden yllättävän nätisti tuo. Sivulletulossa on epävarma, näkyy pureskelemisessa. Ja viimeistään jauhaminen alkaa siinä vaiheessa, kun ottaa kontaktia muhun. Tuo mua ylöspäin katsominen on ongelma, se näkyy ihan silloinkin kun seison edessä, silloin ei pysty olemaan jauhamatta. Pitää miettiä jos opettaisi katsomaan suoraan eteen, ettei tarvitse ottaa kontaktia.
Luoksetuloa palloleikillä. Eka luoksetulo siten että pysäytin ja vapautin takapalkalla. Toinen versio siten että sai juosta suoraan ja pallo tuli mun kädestä. Kolmas versio taas vapautuksena takapalkalle. Kaikissa versioissa vauhti pysyi kokoajan laukalla ja pysäytykset olivat nopeita. Laukka saisi olla reippaampaa.
Lopuksi jättäviä - niistähän kokeessa on tullut kommentteja että seisoessa tepastelee vähän ja makaaminen on hidas. Niihin siis terävyyttä. Namilla koetin saada nopeampaa reaktiota, seisomisen kanssa onnistuin, maahanmenossa sain liikkeen alun nopeaksi mutta takapuoli tuppaa aina jäämään ylös. Lisätreeniä ja vaativuutta vaan lisää.
Loppuleikkinä heittelin Sinnalle palloa, kiva että vihdoinkin Sinna on keksinyt lentävän pallon ilon, joten yksinäisen leikin sijaan toi joka kerta palloa ja halusi sen uudelleen heitettäväksi. Yhdessä on kiva tehdä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti