Tämä kuukausi on mennyt aivan hurjaa vauhtia. On vaikea muistalla edes viikon takaisia tapahtumia, kiireistä kun riittää elämän jokaisella osa-alueella. Viime viikkoisten agilitykilpailujen järjestäminen varmisti sen, että yöunet olivat vähillä. No, onneksi ne on nyt ohi.
Maanantaina käytiin piipahtamassa Orimattilassa agilitykisoissa. Eipä niissä kummempaa, eka rata hyl ja toinen 5. Hylkyrata oli täysin oma moka, en ollut yhtään mukana saati sitten edes ohjannut. Toisella radalla fiilis oli paljon parempi, sateesta huolimatta. Harmillinen vitonen tuli lentokeinusta, viimeisen nollan metsästys jatkuu.
Agilityllä jatkettiin heti tiistaina, kun Lotta Vuorela tuli kouluttamaan. Ja ei että mä sitten tykkään Lotan koulutustyylistä. Tuntui että kerta kerralta vaan Sinnan kanssa meni paremmin ja oma liike parantui. Lotalla on joku ihme vaikutus. Kotiläksyksi tuli seuraavat asiat:
- valssien treenausta ihan kahdella hypyllä, lähettämistä valssiin kauempaa. Ei tarvitse itse mennä silloin niin lähelle estettä
- päällejuoksua siten, että joku ämpäri tms. ennen estettä, jotta Sinna ei nuole aivan hypyn siivekkeitä ja siten tee itselleen hyppyä vaikeammaksi (jolloin ne rimat sitten tippuu!)
- sylkkäriin ja pyöräytykseen selvä ero, aloitan niiden teon samallalailla, sen takia pyöräytys ei onnistu
Näitä asioitahan olisi ollut kiva treenata ennen seuraavaa koulutusta, mutta harmin paikka, tällä kertaa koulutusten välillä ei ole yhtään treenikertaa...
Torstaina oli sitten ne agikisat. Pidin silloin lomapäivää, joten käytiin Sinnan kanssa mökkeilemässä pikaisesti. Hirmuisen kuuma ilma, joten molemmilta oli veto pois, mutta treenattiin takaakiertoja ja valssauksia puiden ja aurinkokellon kiertämisellä. Edes jotain aktiviteettia ;) Loppuillan molemmat koirat saivatkin pötköltellä, kun itse puursin.
Sunnuntaina sitten pikaiset tokoilut ravikilla, pikaisuus johtui ihan siitä että veto oli pois kaikilta. Liekö syynä ilma vai mikä, mutta ei vaan huvittanut. Tehtiin kuitenkin Sinnan kanssa avoimen liikkeitä + ruutua. Sapiskaa täytyy kyllä antaa kaikkein eniten itselleni. En edelleenkään muista aina luoksetulon pysäytyskäskyä (se on paikka), jolloin pysäytän väärällä. Lisäksi en vaadi tarpeeksi, vaikka Sinnan tasoiselta koiralta voisi kyllä vaatia (kuten vaikka kunnon perusasentoa ilman mun vartaloapua, jota en saisi edes tehdä). Puuh, kimppatreenejä enemmän, mä näköjään sohlaan vaan yksinäni kun en ole kenenkään valvovan silmän alla ja sitten ne sohlaukset näkyy siellä kimppatreeneissä.
Tänään ajeltiin sitten Porvooseen Patricia Hirnin vastaanotolle. Sinnan säännöllinen huoltokäynti. Epäilin että vikaa löytyy, koska takaa Sinna on näyttänyt olevan jumissa ja sitähän se oli. Kunnon jumikohta löytyikin selkärangasta, ei aivan takaa, mistä epäilitiin vaan vähän edempää. Lisäksi si-nivel oli tuttuun tapaan jumissa, samoin kun etulavat. Etulavat on vähän hassu jumipaikka, liekö syynä pyöräilytreenit (mitä ei kyllä ole nyt tehty muutaman kokeilun jälkeen). No, mikälie, mutta kuntoon saatiin ja se on tärkeintä. Nyt pari lepopäivä ja sitten taas normaalielämää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti