Hei me treenataan taas!

Perjantai oli täydellinen Sinnan hoitopäivä. Olin ottanut itselleni lomapäivän, jotta voi viettää aikaa kunnolla Kouvolassa. Sinnalla oli oikein kunnon rentoutumispäivä, jos olisin rikas niin Sinna saisi tuollaisia useamminkin. Kyseessä oli siis normaalin fyssarikäynnin lisäksi akupunktio. Pari viikkoa sitten ollut akupunktio tarvitsi jatkokäynnin ja koska fyssari oli varattu perjantaille, niin otettiin akupunktio siihen sitä ennen. Tällöin saatiin akupunktiolla pehmennettyä Sinnan selkä kunnolla ja fyssari pääsi paremmin selkään käsiksi.
 
Akupunktiossa huomattiin edistystä viime kertaan. Selkä ei enää ollut koko matkalta jumissa. Neulojen laittaminen ei ollut yhtä kamalaa kun viimeksi ja Sinna jopa malttoi olla paikallaan lähes koko ajan. Siltikin jouduin pitämään siitä jatkuvasti kiinni, enkä edes pysynyt ajattelemaan istumista (Miljan kanssa riittää aina että istun vaan vieressä ja pidän tassusta kiinni - Milja lähes nukkuu). Akun jälkeen huristeltiin toiselle eläinlääkäriasemalle, missä oli sillä kertaa meidän fyssari. Selvästi akupunktiolla oli vaikutusta, Sinna makasi rentona, ponkaisi vaan pari kertaa ylös. Koko koira oli selvästi rennompi ja helpommin hoidettava. Ensimmäistä kertaa Sinna rentoutui täysin hoidettavaksi ja selvästi nautti. Ihana nähdä, kuinka koirakin nauttii käsittelystä. Yleensä kun mulla on semmoinen olo että kun kerta Sinna ei tykkää niin mä voisin vaihtaa sen kanssa paikkoja :)

Mikä parasta koko perjantaissa - saatiin lupa aloittaa treenit! Sunnuntaina iltapäivästä sitten heti hallille, ensin tosin käytiin metsässä lämmittelemässä. Lyhyt metsälenkki ja sitten hallille. Kaikki esteet oli poissa, niin tokoa ohjelmassa. Sinnan juoksennellessa ympäri hallia rakensin ruutua ja pari merkkiä. Aloitettiin koko touhu merkiulle lähetyksellä. Lähetin, Sinna lähti kuin tykin suusta, ulvoen, merkille. Nappasi merkin suuhunsa ja jatkoi juoksemista se suussa. Hivenen ehkä ylimääräistä energiaa.. Koska touhu oli niin älytöntä, niin pakko sitä oli jotenkin ottaa hanskaan. Hanskaan ottamisen tein sitten seuruun avulla, se kun yleensä toimii. Tältä näyttää meidän seuruu lähes kahden kuukauden tauon jälkeen:

Seuruu on perinteisesti edistävää, hieman vinoa. Hidas kävely on selvästi vaikeaa - jättävissä kävelen yleensä hitaammin ja videollakin näkee että Sinna luulee kyseessä olevan liikkeestä istuminen. Pitää nyt saada selkeä hidas käynti ja jättäviin erilainen hitaampi kävely.

Seuruun jälkeen voittajan kaukoja. Alla video koko karmeudesta. Huutoa, innostunutta hännän vispausta. Mutta ei ihan hillitöntä edistämistä kokoaikaa :D

Palattiin takaisin merkille lähetykseen. Tällä kertaa naksu kädessä, naksautin kun oli lähellä merkkiä. Kierrä-käskyllä lähti, meni merkille, kiersi ja tuli takaisin. Koskematta. Pari toistoa tällä ja sitten pysäytys merkille. Meinasi napata kartion suuhun, kielsin, antoi olla. Muutama toisto naksauttaen. Edelleen mielellään ottaisi sen kartion suuhun, eli tätä pitää vahvistaa.

Merkiltä lähetystä ruutuun. Menee vauhdilla suoraan. Oli siis parantunut tauon aikana. Loppuun vielä kaukojen rauhallisuutta. Ajattelin että väsyneempi koira = hiljainen suoritus. Ja kakat. Sinna yritti aloittaa kitinällä, kielsin ja tein itsestäni rauhallisemman. Auttoi. Palkkailin aina yhden vaihdon jälkeen, lähinnä maasta seisomista tehtiin. Välimatkaa parisen metriä. Tuppasi edistämään, mutta sain niitäkin suorituksia missä jalat pysyivät tiukasti paikallaan.

Lauantaina on tokokoulutus, pitää varmaan käydä muutama kerta muistuttelemassa että mitäs osataankaan. Tai, osaamisesta Sinnalla ei ole kyse. Hirmu hienosti se osaa kaiken, mutta intoa on vaan niin paljon että koko koira tuntuu sinkoutuvan kohta maata kiertävälle radalle. Toisaalta se liian korkea vire ei haittaa, mikäli se ei vaikuta liikkeiden suorittamisen tarkkuuteen. Mielenkiinnolla odotan tulevia treenejä nähdäkseni miten käy. Koetan myös ottaa seuruusta ja kaukoista parin viikon päästä videon, niin näkee onko muutosta.

Sinnalla oli ihan hitsin hauskaa!