torstai 28. marraskuuta 2013

Viikon tokot ja agit

Tiistaina hallille tekemään pienet tokot. Rakentelin ruudun ja kylvin merkkitötsiä ympäriinsä, jotta häiriötä olisi kunnolla (Sinna saattaa aina välillä jäädä noita tuijottelemaan). Aloitettiin seuruulla. Intoa oli taas kuin kuuraketissa, joten aluksi pitkä seuraaminen ja sitten lyhyitä pätkiä. Naksautus oikeasta perusasennosta seuruun jälkeen, sekä tiiviistä seuraamisesta käännöksissä. Naksu on kyllä Sinnalle äärihyvä kapine - kerta kerran jälkeen suoritus parani. Poikittaminen katosi ja seuraaminen tuli entistä tiiviimmäksi. Nyt melkeinpä tuli sitten takaisin vanha ongelma, eli vasemmalle kääntyminen. Miten kääntyä, kun toinen on liimattuna siihen vasempaan lahkeeseen, hieman ehkä edistäen? Meinaa nyt mennä vähän tuuppimiseksi. Pitää harjoitella noita vasemman käännöksen askelia ilman koiraa.

Merkille lähetystä. Merkin takana sattui olemaan treenikoppa, joka itseasiassa oli onnistunut häiriö. Juoksi siis merkin ohi sinne kopalle ensimmäisellä kerralla. Naksautin kuitenkin siitä että juoksi nätisti merkin ohi, koska se mitä hain tolta treeniltä oli se että merkkiä ei purra. Sen jälkeen teki ihan normaalit merkin kierrot, kerran yritti napsaista merkistä mutta uskoi nopeaa äpäp kieltoa.

Siitä merkiltä sitten ruutuun. Ensimmäisellä kerralla lähetys tyhjään ruutuun, meni reippaasti. Naksautus ruudussa olosta ja nami. Jätin sieltä lähtiessäni sinne narulelun, ilman että Sinna huomasi. Toinen lähetys, Sinna meni taas reippaasti ja oli kovin iloinen ruudussa odottavasta narunpätkästä. Kunnon leikit sen jälkeen ruudussa.

Viimeiseksi katsoin meidän luoksetulon pysäytyksen. Ensin ihan testimielessä avoimen luokan kisaliikkeenä. Ja kyllä se pysähtyy, mutta vasta mun eteen...  Otettiin sitten ihan perus peruutustreeniä ja käskystä nami lentää. Ja kyllähän Sinna osaa pysähtyä. Mä vaan luulen että se ongelma tulee siinä, että Sinna ei halua pysähtyä liian kauas musta. Metrin päässä on hyvä. Onneksi lauantaina on koulutus tulossa, missä otan tän ongelman esiin.

Keskiviikkona normaalit lenkitykset ja niin, tehtiinhän me illalla lenkin jälkeen pienet sulkeiset metallikapulan kanssa. Siitä tehdään nyt niin kiva että Sinna ei muuta halua tehdäkään. Nostoa, pitoa, pieniä siirtymisiä. Niistä on meidän metskutreenit tehty. Pikkuhiljaa voisi hallillakin tehdä noita.

Eilen oli pitkästä aikaan agilitytreenit ja vitsi kun oli kivaa :) Ratana oli kiva pyörittely, joka taas paperilla vaikutti musta ikävältä, mutta treenatessa olikin älyttömän kiva. Sinna toimi niin kuin pitikin, rimoja taisi tulla kolme alas, niistä yksi täysin mun ohjauksesta johtuva ja pari muuta sitten taisi olla Sinnan väsymyksestä. Tehtiin lyhyet treenit, mutta kun se yksi ohjaus jäi vähän mietityttämään niin otettiin yksi liikaa ja siinä sitten tuli hankalammassa kohdassa rima alas. No, sain maksaa tyhmästä päästä kun tyhmäilin lisää. Sinna leikki narulelulaan, niin menin laittamaan manttelia sille niskaan. Iskin manttelin päälle, siten että Sinnan pää jäi lelun kanssa sinne alle. Otin lelua pois ja eihän se pieni possu nähnyt sitä mun kättä. Korjasi otetta lelusta, suoraan mun keskisormeen. Tommoinen staffin päättäväinen purenta muuten sattuu. Mutta ei ollut Sinnan vika. Mä en mitenkään käskyttänyt edes irti lelusta ja se ei tosiaan nähnyt mun kättä. Oma vika.

Siinä sitten muiden treenejä katsellessa tehtiin vielä vähän kaukoja. Maasta seisomaan, etutassujen edessä oli maton reuna niin pystyin kontrolloimaan edistämistä. Vähän on vielä epävarma, koska satunnaista eteenpäin tuloa oli. Siitä seisomisesta sitten istumaan, etujalat pysyivät paikallaan ja takapuoli tuli eteen. Tämän koin ongelmaksi, koska tuosta kun käskee maahan niin siinä jos takapuoli pysyy paikallaan niin koira on tullut liikaa eteenpäin. Päätin koettaa meidän down-käskyä. Sinnallahan on kaksi käskyä maahan menoon. Maahan- suoraan siitä maahan. Down-maahan taaksepäin. Ja jukolauta, siitä istumisesta kun sanoin down, niin Sinna piti etujalat paikallaan ja siirsi takapuolen taaksepäin ja kävi maahan. Aivan mahtava elukka! Näköjään mä oon huomaamattani onnistunut opettamaan sille noin hyvin ton asian. Kyllä loppuillan sai olla virne naamalla :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti