Tokokoulutusta ja muuta mukava

Pitkästä, pitkästä aikaa päästiin tokokoulutukseen, kun seuramme hommasi Pia Miettisen hallillemme kouluttamaan. Alunperinhän mun suunnitelmissa oli staffien agimestaruuksiin osallistuminen (joka tietenkin oli samana päivänä), mutta tällä kertaa päätin laittaa tokon etusijalle. Hyvä päätös, sillä eipä me olisi sinne mestaruuksiin lähdettykään niin pian harrastustauon jälkeen.

Koulutus käynnistyi aamukymmeneltä ja omalta osalta käynnistyi varsin erikoisesti, kun lyhyellä varoitusajalla päädyin osallistumaan siihen myös Alma-schapendoeksen kanssa. Alma on tuttu agilitystä ja ollaan me tokoiltukin, niin ei se ihan katastrofi ollut. Mukava oli toisenlaisen koiran kanssa tehdä ja sai vähän alkulämpöäkin samalla. Alman kanssa käytiin alokasluokan liikkeitä ja keskuteltiin liikkeiden opettamisesta.

Alman ja Sinnan välissä oli onneksi yksi koira, joten ehdin hyvin hakea Sinnan hallille. Sinna oli tosi rauhallisen oloinen ja mietin jo että noinkohan aamu-uniselle koiralle tämmöinen on liikaa. Kuka nyt viileässä hallissa haluaisi hengailla, kun voisi nukkua peitto niskassa sängyssä? Kävi kyllä myös mielessä, että noinkohan Sinna olisi voinut aikuistua ja osaisi käyttäytyä? Ei kai...

© Riikka Karplund

Treeniaikaa oli 30 min ja me jaettiin se kahteen 15 minuutin osaan. Ensimmäisessä osiossa käytiin läpi luoksetulon pysäytystä. Sanallisessa käskyllä olen sen opettanut, Sinna osaa sen lyhyeltä matkalta, mutta pitkällä matkalla ei oikein meinaa reagoida kun vasta metrin päähän musta. Tässä yhtenä vahvana tekijänä on se, että Sinnan mielestä mä oon vahvempi palkka kuin mikään muu. On koetettu takapalkan kanssa (palloa, narulelua, namia...), kaikki on toiminut alkuun mutta lopuksi se palkka on menettänyt merkityksen.

Aloitettiin tekemällä ihan kokonainen voittajan luoksetulo. Ekalla kerralla jäin vaan odottamaan sitä seisomista (joka tapahtui metri ennen mua), että en älynnyt käskeä maahan. Uudestaan, seisominen jäi välistä mutta maahan meni, tosin viiveellä. Otettiin takapalkan kanssa, joka pitäisi jättää siten kuin kokeessa kulkisi sinne lähtöpaikkaan. Eli seuruutetaan koira paikalle ja siinä kääntyessä kohti lähtöpaikkaa pudotetaan se pallo sinne. Ihan hyvä tekniikka, mutta siinä oli se ongelma että Sinna ei silloin tajunnut sen pallon olevan siinä. Juoksi siis luokse, palkasta viis. Keskusteltiin pakon käyttämisestä, siis että kun valuu niin asiallisesti viedään paikalle että "tässä tämä on". Itse en oikein tykkää pakon käyttämisestä, joten jätettiin tämä asia harkintaan että ehkä joskus sitten ehkä.

Sitten alettii pohtimaan käskysanaa ja loppujen lopuksi aloitettiin keskustelemaan siitä, että tarviiko sen käskyn edes olla sanallinen? Mitä jos rakentaisin koko pysäytyksen uudestaan käsimerkillä? Ja sitä treenaamaan, alkoi toimia pikkuhiljalleen. Nyt treenataan sitä eri variaatioin, siten että pallo lentää multa, pallo on takapalkkana, sekä lentävänä namina. Ja sitten myös niitä kokonaisia luoksetuloja. Liian usein ei kannata treenata, kerta viikkoon on hyvä.

© Riikka Karplund

Toinen ongelma meillä oli tunnistusnouto. Pidin meidän ongelmana sitä, että ottaessaa omaa käy läpi niitä muita kapuloita ottaen niitä suuhunsa. Tähän mennessä on tuonut 90% kerroista oman, koko liike ollaan saatu ihmeen helpolla. Toistoja ei voi tehdä kuin max. 2, sitten alkaa tikun syönti. Joten vaikea liike treenata ja kyllähän niitä ongelmia sitten siinä saatiin muitakin esille.

Ensimmäiseksi kokeenomainen suoritus. Ensimmäiset ongelmat tuli jo siinä että käännyin - Sinna kääntyi mukana. Eli siihen treeniä, että vaikka mä käännyn niin Sinna saa katsoa eteenpäin ja keskittyä liikkeeseen. Lähetys kapuloille (en ollut ees tajunnut että ne on koetilanteessa niin kaukana), juoksi liikkurin luo. Ihan hajalla siis koko liike. Nosteli vääriä ja toi väärän. Helpotettiin, tuotiin kapuloita lähemmäs ja uudestaan. Toi väärän. Nyt en edes kyllä muista toiko kertaakaan oikeaa, tästä sen näkee että kaikki muistiinpanot pitäisi aina kirjoittaa samantien..

Koska toistoja ei voinut ottaa enempää niin siirryttiin sitten vaan puhumaan. Namilla voi käyttää sitä että rauhoittaa tilannetta. Jostain kumman syystä oon ollut tätä tekniikkaa kohtaan tosi epäileväinen, koska pelkään että ne namit vaan innostavat koiraa lisää. Mutta on se uskottava viisaampia :D Eli siten että nami voi olla jo ennen kapuloita hidastamassa ja sitten niin että siellä kapuloiden joukossa on namia. Oikean kapulan nostosta voin kannustaa siten että kun se oma on suussa, alan peruuttaa hissukseen nami suussa. Eli omalla liikkeellä kerron sen että nyt on oikea. Lisäksi olisi hyvä palata ihan perusasioihin, eli sen oman piilottamiseen. Kouluttaja vielä sanoi että nyt kun ei ole lunta, on sitä hyvä tehdä. Taisi manata sen tilanteen, sillä lumi tuli vielä saman illan aikana. Ja toisin kuin pysäytyksen kanssa, tätä voisi treenata vaikka päivittäin.

Äärettömän tyytyväinen olin koulutukseen, tokokärpänen puri taas oikein kunnolla. Harmittavasti en pystynyt jäämään katsomaan toisten suorituksia, kun tuli kiire lähtö valmistautumaan pikkujouluihin joten omalta osalta tokokoulutuspäivä jäi hyvin tyngäksi.

Lumipyry alkoi jo lauantai-iltana ja sunnuntaina olikin kiva herätä kun lumi oli maassa. Siitä innostuneena lähdettiin koirien kanssa raviradalle nopealle aamupäivän käyskentelylle. Niin vaan alkaa taas hiihtäjien aika siellä, joku innokas jo rataa kiersi vaikka latuja ei ole vielä ajettukaan.

Pimeitä kuvia, mutta minkäs teet kun ei oo valoa.

Selvästikään lumi ei ollut Sinnan mieleen. Se oli taas sitä mieltä että aamut vietetään lämpimässä, ei kylmässä kipittäen. Siinä missä Milja olisi halunnut leikkiä, niin Sinna halusi vaan nopeasti suorittaa kyseisen inhottava lenkin ja päästä kotiin.

Mymmeli innostui

Illalla koko kauheus iski vielä uudestaan Sinnalle, kun saatiin päähän lähteä katsomaan jouluvaloja. Myräkkä oli aikamoinen, mutta sinniteltiin kuitenkin pieni jouluvalolenkki. Tuuli ulisi ja pöllytti lunta, katuvalot kolisi. En yhtään ihmettele jos Sinna suunnittelee muuttoa jonnekkin lämpimämpään paikkaan :)

Meistä kahdesta Sinna on selvästi paremmin heijastettu