Perjantaina olo oli jo sen verran reipas, että jaksoin käydä treenit vetäisemässä. Ja lauantaina olo oli vielä reippaampi, niin päädyin sitten niihin kisoihin mihin ilmoitin Sinnan vielä terveenä ollessa. Vuoden viimeisiin kisoihin VAU:lle, kolme starttia kakkosluokassa. Tässä kohtaa saa kyllä kyseenalaistaa että mitä järkeä on lähteä pitkän sairastamisen jälkeen juoksemaan kolme rataa? Voin vastata että ei ole järkeä. Mari lähti mukaan ja kyllä mä varoittelin että ottaa omat nappiksensa mukaan, sillä mahdollisuus siihen että joutuu juoksemaan Sinnan kanssa on olemassa. Päätin sitten kuitenkin ampaista ne radat itse.
Kolme rataa, joista kahdessa ihan hyviä juttuja ja yksi ihan katastrofi. Eka rata hyppis, Sinna pysyi hienosti lähdössä, huitaisi sitten neloshypyn ohi ja siitä alkoi sitten sekoilu. Väärä putken pää oli kohtalona. Toinen rata oli katastrofi nyt kaiken kaikkiaan, toi video riittää siitä todisteeksi. Kolmannelle radalle mennessä mua otti pattiin kaikki kakkosissa olleet hylyt ja toivoin tulosta. Sinna karkasi lähdössä, mutta teki mahtikepit ja muuten sitten mä olin hukassa. Mutta saatiin tulos! 20 virhepistettä, mutta tulos. Mutta joo, eipä oo järkeä puolikuntoisena lähteä nopean koiran kanssa juoksuradoille. Jos ohjaaja ei toimi yhtään, niin epäreilua se on koiralta odottaa hyvää suoritusta. Tässä video, kiitos siitä Mari!
Eilen vielä tuli lähdettyä katsomaan seurakavereiden hienoa menestystä kolmosten kisoihin, niin illalla sitä olinkin aivan naatti. Sinna sai pikatokot, nekin oli aikamoinen saavutus tässä kuussa. Ei meinaa olla juuri tokoiltu.
Tässä vaiheessa on varmaan myös hyvä katsoa mennyttä vuotta ja niitä odotuksia, mitä viime tammikuussa oli. Odotuksia ei paljon ollut, koska vuosi 2012 itsessään oli niin kamala. Näin kirjoitin viime tammikuussa:
Harrastuksellisesti tietenkin Sinnalle voisi toivoa tk2 tulosta sekä ensimmäistä voittajaluokan koetta. Agility olisi kiva saada sujumaan ja tuntumaan taas kivalta, pitää nyt ihan oikeasti kehittää omaa motivaatiota sen suhteen. Siinähän sitä onkin semmoista tavoiteltavaa minkä voisi ajatella saavuttavansa. Toiveena, ei tavoitteena, on tietenkin terveyttä. Miljan kanssa jatketaan ahkeraa fysioterapia-akupunktio-hoitoa ja Sinnaa hoidetaan silloin koska tarvii.
TK2 tulos jäi sitten kummittelemaan, sitä ei saatu eikä enää haeta. Käytiin toko sm-kisat sekä piirinmestaruuskisat, missä molemmissa joukkueet pärjäsi hyvin mutta meillä ei vaan onnistunut. Kummissakin kisoissa oli hyviä onnistumisia, mutta sitten niitä epäonnistumisiakin. Ehkä vähän tuntuu luovutukselta luopua ton tittelin hausta, mutta saman hinkkaaminen alkaa viedä multa motivaatiota. Voittajaan sitten seuraavaksi ja ei sekään tapahtunut tänä vuonna. Tokomotivaatio kyllä aina kolkuttelee takaraivossa, se on kyllä niin pirun kiva laji. Ehkä se tästä.
Agilityssä noustiin vihdoin ja viimein kakkosluokkaan ja jopa muutama starttikin otettiin.
Toiveena terveyttä. No sitä ei juuri saatu. Sinnalla oli milloin ties mitä vaivoja, ihme lihasjuttuja sun muita. Miljalta löytyi virtsarakon kasvain, jonka pelkäsin vievän jo mymmelin heinäkuussa mennessään, mutta kasvain olikin pienentynyt ja kyseinen vaiva olikin muu tulehdus. Fysioterapia lopetettiin Miljan kohdalla kasvaimen löytymisen jälkeen, mutta akupunktiossa käydään kerta kuussa. Sinna jatkoi säännöllisiä fyssarikäyntejä ja olipa tuossa muutama akupunktiokin.
Ensi vuodelle suunnitelmiksi totean vain ja ainoastaan että Sinna voittajaluokkaan tokossa. Agility menee omalla painollaan, terveitä ollaan jos ollaan. Miljan kanssa katsellaan päivä kerrallaan.
Nyt on muutama päivä vielä tätä vuotta ja jo ilotulitteita ammutaan. Tänä vuonna lähdetään karkuun muualle aatoksi, joten toivottavasti Milja viettää ensimmäistä täysin paukkuvapaata uutta vuotta.
Oikein Hyvää Uutta Vuotta kaikille ja toivotaan että seuraava vuosi on tätä vuotta parempi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti