Vuodenvaihteesta selvitty

Taas on yksi uusi vuosi ja tämä vuodenvaihde oli ainakin aaton kohdalta stressittömämpi kuin aikaisempina vuosina. Miljalle olin luvannut jo edellisenä vuonna että pelätä ei tarvitse, joten sen eteen järjestelyjä tekemään. Kuulin että Helsinki-Vantaan lentoasema on hyvin äänieristetty ja sinne jotkut koirineen menevätkin paukkuja karkuun. Sinne siis.
(Haha, hauska lukea tätä jälkeenpäin. Ehkä pitäisi oikolukea, mutta tosiaan ihan lentoasemalle ei menty, vaan siihen viereen Hotelli Hiltoniin)

Harmittavasti kuitenkin rakettien myynti aloitettiin jo heti joulun jälkeen ja perjantai-illasta alkaen meillä kuului tasaista pamahtelua. Ei onneksi niin usein, että Milja olisi ihan paniikkiin mennyt, mutta kuitenkin sen verran usein ettei ehtinyt täysin toipuakaan. Calmexia meni ihan kiitettävästi.

Uuden vuoden aattona oli normaali työpäivä ja sen jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti lentokenttää. Pysähdyttiin Tikkurilaan Maijan luo, olin ajatellut että siihen aikaan ei vielä ammuskella. Väärä oletus, pissatuspysähdyksellä ehti pamaus kuulua ja Milja pääsi vauhdilla takaisin autoon. Siitä eväiden ostoon ja sitten kohti hotellia. Jätettiin auto läheiseen lentoparkkiin ja siitä lyhyt kävelymatka hotelliin. Milja oli selvästi hyvin jännittynyt, lentokoneiden huminakin vaikutti. Sinna sen sijaan oli täysin normaalisti, se on niin tottunut kaikkeen. Hotelliin kun päästiin sisälle Miljakin rauhoittui ja sisäänkirjautumisen aikana oli melkein vaikeuksia kun molemmat olisi halunnut moikata kaikkia kivoja ihmisiä :D

Hotellihuone oli mukava, extraa lämpimästä vessan lattiasta. Milja naatiskeli siellä kovasti :D Sinna kiersi muutaman kerran hotellihuoneen ympäri ja sen jälkeen kävi sängylle nukkumaan. Milja oli selvästi levottomampi, mutta rauhoittui kuitenkin pikkuhiljaa. Aika meni mukavasti televisiota katsellen ja sipsiä mässäten, syömässä käytiin Peten kanssa vuoron perään. Äänieristys oli todella toimiva, ikkunasta katseltiin kauempana olevia raketteja mutta mitään ei kuulunut. Puoli yhdeksän aikaan lähdettiin käymään ulkona ja silloin kyllä pieni pomina kuului. Sen verran kovaa kuului, että Miljaa taas jänskätti. Hotellihuoneeseen tultaessa rauhoittui ja oli rauhallinen. Puolilta öin kuului pari hyvin vaimeaa pamahdusta, muuten oli hiljaista. Äänieristys siis pelasi hyvin.

Milja valmiina kotiinlähtöön.

Miljan hermorakenne kuitenkin muistutti heikkoudestaan puolen yön jälkeen. Miljahan ei ole juuri reissannut, juurikin sen takia ettei meinaa rauhoittua missään vieraassa paikassa. Hotellivarausta tehdessä olinkin päättänyt että pienempi paha on se että vieraassa paikassa vähän ahdistaa, kuin se että kotona rakettisotaa kuunnellessa Milja on lähes sydänkohtauksen partaalla. Edellisenä uutena vuotena Miljan pelko oli niin voimakasta, että pelkästin jo sydänkohtausta. Milja tärisi ja läähätti holtittomasti eikä rauhoittunut pitkään aikaan. Siihen nähden päästiin helpolla, kun vähän jänskätti ulkona käydessä ja yöllä parisen tuntia oli levottomuutta. Loppuyö nukuttiin ihan normaalisti ja aamulla Milja oli aivan normaali. Ihana oli palata kotiin, kun pystyi ulkoilemaan pelkäämättömän koiran kanssa. Illalla kuului vähän paukkuja, mutta Milja ei korvaansa lotkauttanut. Liekö ollut niin väsynyt...

Kotona ulkoilemassa, ei pelkoa :)

Koska keskiviikko kului hotellipäivästä selviytymiseen, niin eilen tartuttiin jo tosi toimiin ja käytiin Sinnan kanssa kevyesti tokoilemassa. Luoksetulon pysähdystä, seisomista suoraan tulona ja lentävällä namilla, maahanmenoa tötsän kierron kautta. Aika hyvin meni pitkän tauon jälkeen. Seuraamista, askelsiirtymiä. Hieman edisti, mutta korjasi hyvin. Kaukoja, toimi pitkälläkin matkalla ja agilityesteiden seassa. Pieni piippaus kerran, mutta muuten hyvin. Lopuksi vielä leikin zetaa ilman tötsiä ja sekin meni hyvin. Ainut ongelma tuli istumisessa, kun ei kestänyt ohikävelyä. Eipä sitä kyllä olla treenattukaan, niin ei ihme. Mutta hyvin aloitettu tämä vuosi, tokopuoli tuntuu olevan kuosissa!

Miljan kannalta tämä vuosi tuntuu alkavan taas eläinlääkärikäyntien merkeissä. Huomenna on akupunktio, millä hoidetaan taas selkää. Eli peruskäynti. Mutta tänä aamuna huomasin yhden etualahampaan heiluvan, joten eiköhän sitten edessä ole vielä senkin hoito. Ikä näkyy monin tavoin, nyt tippuu jo hampaat.