Tassuvaivaa ja muutakin

Meillä tuntuu tämä vuosi nyt alkavan vähän huonommin, treenata ei ole tarvinnut kun ei ole ehjää koiraa. Sinnan kanssa käytiin fyssarilla reilu viikko sitten, siellä katsottiin liikettä mihin en ole ollut tyytyväinen. Jo syksyllä vahingoittunut oikea takajalka oireili ja sitä myötä oireita oli myös selässä. Eli sama vanha vamma, liekö arpikudokset repeytyneet tai jotain. Nyt kun hoidon jälkeen pitäisi liikkua remmilenkkejä, niin sitä pahensi sitten se tassuhaava, jonka piti olla jo parantumaan päin. Yksi päivä kun tulin töistä, niin sukka oli revitty jalasta ja tassu nuoltu litimäräksi sillä seurauksella, että siinä oleva tulehdus paheni ja levisi toiseen varvasväliin.

Pakkasella pärjää hyvin kun on töppöset jalassa

Koska tassua oli jo aika näyttää eläinlääkärille, niin päätin samalla että Sinna saa akupunktiohoitoa selkäänsä. Eli Kouvolaan taas aika, onneksi saatiin nopeasti. Tassusta teippinäyte, tuloksena paha bakteeritulehdus ja antibiootti-kortisonivoide. Lisäksi akupunktiota selkään. Sinnan mielestä akupunktio on maailman kamalin asia, eikä vieläkään kyennyt rentoutumaan. Istumaan kyllä pystyi, mutta pitelin koko ajan kiinni ettei sinkoa maata kiertävälle radalle. Vaikka kaikkensa yritti, niin silti se vaan tehosi ja nyt on rento selkä.

Meidän elämä on siis nyt lähinnä tassun hoitoa. Aamuin illoin pitää tassu pestä betadinevedessä, kuivata ja laittaa sitten rasvaa. Ompelin uuden sukankin paremmalla kiinnityksellä ja sen Sinna on antanut nätisti olla jalassa. Joutuu pitämään sitä vain työpäivien ajan, sitten kun ollaan kotona ja pystytään vahtimaan niin saa olla ilman. Täytyy taas kiitellä että on tommoinen operantisti koulutettu koira. Tassun pesustakin tuli helppo juttu, kun naksuttelin etujalkojen pitämisen vadissa. Nyt Sinna seisoo hienosti vadissa ihan ilman mitään ongelmia. Fiksu likka :D

Nyt kun tassukin alkaa olemaan kunnossa, niin pystytään taas liikkumaan. Ainakin jotenkuten, koska asioita helpottaaksen taitoin itse nilkkani ja nyt oma liike on huonoa... Vitsi mikä huonon onnen tammikuu. Onneksi sentään Miljan asiat on hyvin, pakkasesta huolimatta jaksaa painella. Kilpirauhaslääkitystäkin päästään pienentämään. Nyt me vaan sitten nautitaan peruslenkein näistä pakkaskeleistä ja palataan sitten harrastuksiin helmikuussa. Välillä on ihan kiva tälläinen normaalikoiraelämä, mutta kyllä jo kovasti kutkuttaisi päästä tokoilemaan...

Mitähän tuolla alhaalla on?

Miljan nassu alkaa olemaan tosi valkoinen..