Alkuvuoden terveystilanne

Tällä kertaa onkin sitten enemmän terveyspostaus. Meidän viikonloppuun ei juuri minkäänlaista treeniä kuulunut.

Lauantaina oli Miljan odotettu akupunktio, sekä samalla kilpirauhasarvojen testaus, sekä heiluvan hampaan hoito. Huomasin viikolla että alaetuhammas heiluu, soitin siitä varoituksen eläinlääkäriin ja hoitaja oli sitä mieltä että todennäköisesti vaatii rauhoituksen ja sitä myötä erillisen hammashoitokäynnin. Eli vähän jänskätti hoitoon meno, tuomioksi kun en halunnut rauhoitusta.

Voisi sanoa että koko eläinlääkärikäynti oli hyvä alusta loppuun. Siinä odotusaulassa istuessa Milja makoili nätisti, vaikka ellin huoneesta tuli aussi joka oli kovin kiinnostunut Miljasta. Milja tarkkaili vähän, mutta muuten jatkoi rauhassa makoilua. Aivan ihanaa vaihtelua Sinna-apinaan. Siitä sitten huoneeseen, missä otettiin verikokeet Miljan istuessa rauhassa paikallaan. Akuneulat paikoilleen. Jäykkyyttä oli selässä molemmin puolin ja etulavat jumissa. Sitä se jännitys teettää. Lopuksi sitten the hammas. Hammas oli katkennut ja se loppu siitä heilui niin iloisesti, että ell uskalsi koettaa irrotusta siinä samantien. Onneksi hammas irtosi äärimmäisen helposti, säästyttiin siten rauhoitukselta. Rauhoitus on riski ja Milja sen verran iäkäs että koetetaan välttää sitä.

Mutta aika hyvin, Milja 10,5 vuoden iässä ja ensimmäinen hammasongelma. Milja on ollut aina tehokas hampaiden käyttäjä, joten olisi voinut ajatella että hammaskalustoa olisi joutunut tarkastelemaan. Mutta ei, nyt oli ensimmäinen käynti ja muutenhan hampaat olivat hyvässä kunnossa.

Kaiken kaikkiaan siis vallan mallikas käynti. Huomenna, viimeistään ylihuomenna tulee kilpparikokeen tulokset ja toivotaan että ne on myös hyvät.

Miljan kanssa kun kaikki on onnistunut niin hienosti, niin toisin sitten Sinnan kanssa. Lauantaina kun tultiin eläinlääkäristä, niin kotona odotti kolmejalkainen koira. Sinnan oikean etujalan varpaan väliin oli tullut haava (mistä lie?) ja sitä oli nuoltu ahkerasti. Sillä seuraukselle koko väli oli tulehtuneen oloinen ja todella kipeä. Huolellinen pesu, kuivaus, abilar-voidetta reilusti ja sukka jalkaan. Ja voi että kun pieni koira voikin olla raasu sukka jalassa! Lauantai-illan Sinna lähinnä seurasi perässä ja aina kun kääntyi niin siellä odotti surkeana istuva pikkuinen. Kunnon draamakuningatar. Tämä draamailuhan jatkui myös ulkoillessa, koska tarpeitahan ei voi tehdä kun on töppönen jalassa. Ei vaan voi. Sen sijaan voi syödä jäniksenkakkaa sun muuta inhottavaa, mutta ei, ei pissata. Varsinkin tänä aamuna tuntui varsin ratkiriemukkaalta kiertää lenkkiä lenkin perään ja manata Sinnaa asioilleen. Tekee se ne, loppujen lopuksi, mutta aikaa siihen menee. Liikaa.

Lopuksi vielä on todettava, että Abilar-pihkasalva on kyllä ylivetotavaraa. Sinnan tassu on parantunut aivan ilmiömäisen hienosti. Oon käyttänyt tota myös kaikenmaailman naarmuihin ja tehokkaasti toimii. Kannattaa hankkia :)