Tulipahan juostua

Sunnuntaiaamuna alkoi matka Hyvinkäälle, kun olin ilmoittanut Sinnan ensimmäisiin kakkosluokan agilitykilpailuihin. Meidän vuoro oli vasta iltapäivästä, mutta Mari ja Venni kilpailivat aamulla ykkösissä niin mentiin sinne tsemppaamaan. Kisapaikka oli tuttu mulle, mutta Sinna ei ole siellä tainnut käydä kun kerran treenaamassa. Niitä ykkösmakseja siinä katsoessa oli kisafiilis jo aika kiva, kaipuuta ykkösten radoille ei sen sijaan ollut.

Ennen kakkosten alkua ehdittiin käydä jopa syömässä lähiapsilla, ihme ja kumma pystyin kyllä syömään (jälkeenpäin ajateltuna hamppariateria ei oo se fiksuin ruoka pari tuntia ennen juoksu-urakkaa). Kisapaikalla takaisin ja siellä alkoikin sitten sopivasti kakkosluokat makseilla. Sitä rataa katsoessa se kaipuu ykkösten radoille tuli. Hitsin hitsi.

Tuomarina oli Anne Viitanen ja A-rata näytti suurin piirtein tältä:

Rataan tutustuessa kammoksuin jo heti alkuun tuota 1-4 kohtaa. Noi on vaan niitä kohtia, missä mulla ei ole varmuutta ohjata Sinnaa ja sitten rimat kolisee. Siis helppo kohta, mutta muuri peitti hyvin sen kolmoshypyn ja silloin kun Sinna ei tiedä minne menee, niin silloin kolisee. Tuon jälkeen loppu oli lähinnä juoksemista. 4 putkelle ei voinut jäädä töpeksimään, koska 7 hyppy oli sen verran putken linjasta sivussa että sinne piti törkätä. Muuten aika suoraviivaista, mutta juoksemista vaativaa.

Kisasuoritukseen mentiin uudessa hienossa pannassa minkä messarista ostin (panta/narulelu-hihnayhdistelmä). Sinna ei edes huomannut koko rataa kun sai onnessaan roikkua leluremmissään. Lähdössä pysyi hyvin. Muurinpalikat tuli alas ja kolmoselta ampaisi suoraan putken väärään päähän. Siinähän se sitten. Jatkettiin kuitenkin loppuun asti. Hyviä pätkiä, mutta sitten joitain niin ei hyviäkin. Meillä tuntuu noi ekat radat menevän aina rallatteluksi, kun Sinna haluaa suorittaa radalla ylimääräisiäkin esteitä koko rahalla :)

B-rata näytti sitten suurin piirtein tältä (mun muistiini ei oo kovin luottamista):

Katselin jo maksien radalla kun moni veti koiria tuota 15 hyppyä lähelle a:n jälkeen, varmistaen sillä olevansa itse keppien vasemmalla puolella ja samoin se ettei mene puomille. Itse jo rataantutustuessa koin tuon kohdan aika ongelmattomaksi, koska kyllähän Sinna kepeillä menee (ainakin pitäisi). Ainut mikä eniten tökki oli tuossakin alku 1-5. Tuommoinen hyppykaarre kun on niitä rimantiputus paikkoja.

Mentiin taas radalle Sinna remmissä roikkuen, pysyi hyvin lähdössä. Muurin palikat tuli odotetusti alas, mutta oikeaan putken päähän sain. A:lle meni hyvin, mutta en suunnitelman mukaan vetänyt Sinnaa tarpeeksi siitä oikealle, vaan hyvin suorassa linjassa Sinnakin sitten nappasi sen 15. hypyn. Voihan rähmä, mutta minkäs teet. Jatkettiin kuitenkin rata loppuun ja se taisi mennäkin sitten ihan puhtaasti. Tuossakin sai juosta minkä tossuistaan pääsi ja tuo 15 kohta olikin siinä hauska. Sinna tuli putkesta huimaa vauhtia, oli menossa puomille kun kutsuista sitten kääntyi hypylle. Ilme oli ihan tyrmistynyt, kun joutuikin laittamaan jarrun päälle ja hyppäämään tiukan hypyn. Siitä sitten taas huimaa vauhtia loppuun asti.

Vaikka tuplahyllyt tulikin, niin kyllä pitää olla tyytyväinen. Ensimmäinen rata oli juuri sitä räpellystä kun meillä aina on, siinä on joku kumma juttu ettei ne juuri onnistu. Toinen rata oli enemmän sitä meidän menoa, virheet olivat täysin mun mokia ja epävarmuutta. Mutta ei muuta kun treeniä alle ja uusia kisoja :)