Taas yksi viikko takana

Pitäisi vissiin päivitellä useammin, kun ei meinaa enää muistaa mitä edellisellä viikolla tuli tehtyä... ainakaan treenien osalta.

Perjantaina kävin pikatreenillä Sinnan kanssa, vähän semmoista humputtelun ja oikean tekemisen välimaastoa. Luoksetulon stoppia, siellä pitää pysähtyä vauhdista viis. Kerran kävin huomauttamassa nätisti että käskystä kuuluu pysähtyä ja sen jälkeen stopit onnistui oikein mallikkaasti. Tunnaria, jestas että olikin nätistis. Nyt oli ihan kunnossa olevat kapulatkin.

Sinna osaa reppanailmeet

Lauantai ei mennyt yhtään niin kuin olin suunnitellut. Tiedossa oli kimppatreenit Riikan kanssa, joten olin ajatellut juoksuttaa Sinnan kunnolla ennen niitä. Milja päätti olla erimieltä asiasta, sillä sänkyyn hypätessä onnistui kompuroimaan petariin ja siinä hätäkässä irtosi sitten kynsi. Huomasin asian vasta pari tuntia tapaturman jälkeen, kun Milja nukkui ihan normaalisti siinä jalkopäässä. Vasemman takajalan sisimmän kynnen kovin osa siis täysin irti, ydin näkyvillä. Aijai kun oli ilkeä näky. Soitto päivystävälle, konsultaatio ja päätös että kotihoidolla mennään. Kolme kertaa päivässä suihkuttelua, putsausta ja suojattuna pitämistä. Tein toimenpiteet ja sitten lähdin ostamaan lisää sidetarpeita ja kaikkein tärkeimmät, lasten kurarukkaset. Nyt pystyy töppönen kuivana ulkonakin.

Voihan töppönen!

Tuossa härdellissä sitten jäi se Sinnan lenkitys. Hallilla pikainen lämppäys ja hommiin. Sinnan kanssa tehtiin ainakin ruutua, kaukoja, luoksetuloa ja tunnaria. Kaukoissa koetettiin hakea sitä äänettömyyttä ja häiriönkestoa, mutta itse jäin kiinni eniten Sinnan vinoihin asentoihin. Luoksetulo oli aika ennakoivaa, mutta se nyt on ihan normaali ilmiö sen jälkeen kun on huomauteltu. Suoria vaan väliin niin eiköhän korjaannu. Mutta tunnari, voi että sen kanssa alkaa kohta usko mennä. Kisanominen tunnari, nosteli muita ja oli muutenkin levoton. On se vaan jännä kuinka se vaikuttaa koiraankin kun tapahtuu jotain perustreenistä poikkeavaa (uusi ihminen treeneissä!). 

Mietittiin ja käytiin läpi eri keinoja sinne tunnarille nätisi menoon. Temppuratatyyppisesti, eli katsotaan tunnarin laitto ja laitetaankin ensin ruutuun ja sitten tunnarille. Pysäyttämistä ennen kapuloita ja sitten pääsy sinne. Vieressä seisomista. Kapulat tötsien taakse piiloon. Ja ei, mikään ei tuntunut ihan täsmälääkkeeltä. Lopuksi puhuttiin kapulamäärän lisäämisestä, se saattaa rauhoittaa. Sitä ei testattu siinä, mutta testasin sitten illalla kotona. Ja se toimi! Kiitos Riikka seurasta ja vinkeistä :)

Sunnuntaina mä uppouduin kirjanpidon tekoon ja piti olla treenivapaapäivä, mutta kun jouduin hakemaan kirjanpitoaineistoa hallin läheltä niin eihän sitä tilaisuutta voinut jättää käymättä. Iltalenkki hallin lähellä ja pienet sulkeiset. Yllättäen sulkeisten kohteena oli tunnari monella kapulalla. Ja edelleen voi todeta että kyllä toimii.

Maanantaina sitten taas Oilin kurssi. Mun omana tavoitteenahan oli kokeilla joka kerta erilaista aktivointia, millä saa ne löysät pois Sinnasta. Ja nyt neljästä kerrasta kahtena olen epäonnistunut. Perhanan työ, kun haittaa harrastuksia! Maanantaina siis melkein suoraan töistä treeneihin. Tuli kuitenkin kokeiltua vähän erilainen väsytyskeino - lumensyönti. Sinna oli onnistunut syömään lunta kun Pete käytti ulkona ja sehän alkaa närästää. Tuloksena oksu autossa kun päästiin hallin pihaan. Hetken mietin että mitäs nyt, mutta Sinna oli pirteä eikä vaikuttanut yhtään kipeältä, joten eikun treenaamaan. Mitäs söi lunta, tyhmä.

Ensin otettiin paikkamakuu. Sinna vinkui ja vinisi, mutta käskyn saatua jäi hiljaa makaamaan. Meni maahan vinoon ja nousi pompulla.

Kisanomainen treeni tehtiin kolmella liikkeellä, metallinouto, seuraaminen ja ruutu. Metallinouto meni hyvin, palautti tosin ravilla ja vinoon, mutta muuten jees. Seuraaminen oli hyvää, Sinna oli töissä ja keskittyi. Vinoja perusasentoja, joita itse korjaili. Paljon tehtiin eri vauhdeissa ja sitten kun mentiin juoksulla A:n ohi, niin Sinna juoksi sen . Agilitytokoa :) Lopuksi ruutu. Valmistelin, muistin namittaa ruutuun lähetyksessä, ja lähetin. Lähti hiljaa, jäi vähän etureunaan mutta ruudussa kuitenkin. Hyvä loppu.

Kaikenkaikkiaan siis hyvä setti. Sinna oli keskittynyt ja töissä (vaikka musta tuntui vaisulta, mutta ehkä oon liian tottunut siihen liian energiseen Sinnaan). Loppuun jäi vielä treeniaikaa jokaiselle 11 minuuttia, joka me käytettiin siihen seuraamiseen. Katsottiin mun askelia eri vauhdeissa ja todettiin että ihan normaalissa menossa mun askellus menee hyvin, mutta vielä paremmaksi Sinnan seuruu muuttuu jos otan aavistuksen verran lyhyempiä askeleita. Hidas seuruu saisi olla vielä hitaampaa ja siihenkin kenties sitä lyhyttä askelta. Noiden askeleiden treenaus oli aivan kamalaa, onneksi Sinna seuraili nätisti vierellä kun omat ajatukset pyöri ihan niissä askeleissa.

Lopuksi vielä seuruun palkan suunnasta, se voisi tulla ulkopuolelta. Tehtiin muutama narupallosta luopumistreeni, Sinna sivulla, pallo Sinnan vasemman posken vieressä. Tää oli hauskaa, kun Sinna aluksi päätti että jos kattoo vaan ylös kattoon niin kaikki on hyvin. Seuruu pallo pään vieressä oli aivan kauheaa, pieni possu meni ihan tilttiin. Taas uusia opeteltavia, kivaa!

Eilen sitten oli kunnon huoltopäivä. Sinnan fysioterapia ja Miljan akupunktio. Sinnan kanssa käytiin tuttuun tapaa Patricia Hirnin luona. Kuten olin aavistellutkin, niin niihin vinouksiin oli syy, tapaturmaperäinen. Sinna pari viikkoa sitten päätti yrittää loikata autosta veljeni syliin, päätyen selälleen maahan. Tuloksena koko selän kattava, kunnon traumaperäinen jumi. Avautui onneksi nätisti laserin avulla ja Patricia sai loputkin koirasta hoidettua. Muualla ei mitään ollutkaan, joten ilman tuota Sinna olisi varmana ollut tosi hyvässä kunnossa.

Miljan akupunktioon siirryttiin sitten toisaalle, eläinklinikka Siiliin. Tuttuun tapaan akupunktio ja tsekattiin samalla se kynsi. Päivitettiin hoito-ohjeet, edelleen puhdistellaan mutta voi laittaa myös pihkavoidetta ja suojaksi riittää pelkkä puuvillasukka, kunhan ei pääse nuolemaan. Nyt pitää toivoa että kynsi alkaa paranemaan hyvin eikä tarvetta antibioottikuurille tule.