Huonoa tuuria

Nyt on viikon sisään mahtunut niin paljon huonoa tuuria, että tässä tuntee olonsa jo aivan Aku Ankaksi. Juuri kun ehti miettiä että nyt taas kaikki luistaa, niin eikös kaikki menekin aivan mullin mallin. Niin mun perinteistä tuuria :)

Viime perjantaina nautittiin kauniista vappupäivästä. Käytiin lenkillä ja sen jälkeen agitreeneissä. Treenit kulkivat niin hyvin, että päätin jo lähteä mukaan staffien agilitymestaruuksiin. Juoksukontaktitkin oli vallan hyvällä mallilla. Kerran Sinna tuli a:n jälkeen vähän hassusti, vasen takajalka siinä jotain teki. Mutta ei mitään reaktiota.

Lauantaina sitten tokoilemaan Marin kanssa. Siinä pihalla jo Mari huomasi Sinnan oudon liikkeen ja pohdittiin vain että oliko se sateesta johtuvaa ällötystä. Ei ollut. Ei ihan selvää ontumista, mutta hassua liikettä. Sinna pääsi niistä treeneistä sitten kotiin lepäämään. Illalla liike oli vielä vaikeampaa. Mieluummin roikotti kun astui, astuminen oli todella vaikeaa. Ennemmin astui jalan ulkosyrjällä, kuin koko jalalla. Koska ristiside oli ensimmäisenä mielessä, niin kopeloin polvea hyvin tarkkaan mutta en löytänyt mitään maallikon käsin.

Sunnuntaiaamuna liike oli edelleen hankalaa. Ei kuitenkaan niin hankalaa että olisin päivystykseen lähtenyt viemään, vaan lepolinjalla jatkettiin. Itse kävin kuitenkin katsomassa hetken aikaa staffien sm-tokojoukkueen koulutusta Lahdessa. Vaikutti kivalta, olisi se ollut kiva itsekin osallistua :( Huono onni jatkui sielläkin reissulla, kun Peten kännykkä päätti irtisanoa työsuhteensa. 

Maanantaina sitten eläinlääkäriin. Polvet puhtaat, ei mitään viitteitä että niissä olisi osumaa (niitä on kyllä kehuttu aikanaan virallisessa tarkissa todella hyviksi, joten ehkä mä voin viimein päästää tän pelon aivoistani pois). Sen sijaan vasemman takareiden lihaksissa ja lonkan koukistajassa oli selviä kipukohtia. Sinnahan ei enää ontunut tuolloin, mutta näytti selvästi kipua kun paineli. Mitään vakavampaa ei siis ainakaan näillä näkymin. Saatiin kipulääkekuuri ja lähete fysioterapiaan. Fysioterapeutin konsultaation jälkeen päädyttiin siihen että nyt syödään kipulääkekuuri loppuun ja rauhallisia remmilenkkejä, sitten hoito. Toivotaan että lihaksissa ei ole mitään suurempaa vauriota, selvittäisiin ihan tällä vaan. 

Kummasti tuo tapaturma tyhjensi kalenteria. Tokon sm-kisoihin ei ole nyt osallistumista jo pelkästään dopingin takia, puhumattakaan siitä että ei ole tietoakaan Sinnan kunnosta kesäkuun alusta. Lisäksi tämä löi nyt viimeisen niitin päätökseen meidän agilityuran lopettamisesta. Se on pyörinyt päässä jo pitkään, aluksi oli tarkoituksena harrastaa vielä tämä kesä. Mutta kyllä se nyt loppuu. Toko on kasvanut niin suureksi intohimoksi, että mielelläni keskityn nyt siihen täysin. Tosin ensin tietenkin keskitytään paranemiseen.

Tekniikasta viis, kunhan pääsi vaan lujaa eteenpäin © Mari Ali-Raatikainen

Niin, sitähän on sanonta että ei kahta ilman kolmatta. Viikonloppuna tosiaan "hajosi" Sinna sekä kännykkä. Molemmat korjaantu(i)vat. Kolmas oli sitten mun pää. Onnistuin pyörtymään eläinlääkärin pakeilla ja lyömään pääni seinään, tuloksena aivotärähdys. Vähänkö mulla on hyvä tuuri! Mutta eiköhän tää mun pääkin tästä parane :)