En oikein tiennyt mitä odottaa, kun tosiaan viikkoon Sinna ei ole päässyt kunnolla lenkille. Viikonloppuna juoksi muutamaan otteeseen Vennin kanssa, muuten on ollut lyhyiden lenkkejen varassa. Treeniä tehty hyvin vähän, joten ihan mitä tahansa oli odotettavissa. Aloitettiin häiriötreenillä, mihin osallistui myös edellisen ryhmän kaksi oppilasta. Viisi koiraa kaikki ympyrään, ohjaajat keskelle koiria kohti. Ja sieltä piti hallinnoida että koira pysyy istumassa, vaikka Oili häiriöi. Nämä on yleensä olleet Sinnalle helppoja, mutta ei eilen. Huomaa treeninpuutteen näissä. Oili tuli viereen lirkuttelemaan maahan-käskyä ja Sinna meni helppoon. Ajattelin toisen kierroksen olevan helpompi, mutta pah. Vielä helpommin narahti. Nyt aktiivista treeniä sen suhteen alle, sm-kisoihin ei ole pitkä aika.
Yksilötreenissä olin ajatellut ottaa luoksetulon pysäytyksen suurennuslasin alle, ne kun on alkaneet valua. Mutta meillä on äänikäskyt ja mun ääni alkoi olemaan niin heikoilla kantimilla, päätettiin tehdä ruutua ja tunnaria. Ruutu oli erilainen kun normaalisti (eri tötsät) ja sinne paistoi aurinko. Mulla ei ollut lätkää mukana, joten ilman sitä. Hienosti laukalla ruutuun, hieman jäi oikeaan reunaan mutta pysähtyi ja jäi seisomaan. Tosi hieno, mutta nyt muutama lätkäkuuri alle jotta saadaan sitä keskipaikkaa vahvistumaan. Koska viime kokeessa Sinna karkasi ruudusta, niin nyt sitten tehtiin häiriötreeniä siihen. Eli Sinna paikalleen ruutuun makaamaan ja mä tein kävelyosuutta Oilin huudellessä eri käskyjä. Muutaman kerran narahti ja sen jälkeen pysyi hyvin. Sitten vietiin vähän vaikeammaksi, Oili tuli kävelemään mun vierelle ja huuteli sieltä sivulle. Ensimmäisellä kerralla tuli, sitten alkoi taas pysyä. Tämän jälkeen sitten mun huudot, huutelin hevosta ponia ja koiraa. Hienosti pysyi. Pysyi jopa suikka-huudolla, joka on aika lähellä sivu-käskyä. Mutta sitten kun koetettiin ihan sitä sivu-käskyä, niin ei tullutkaan ekalla, vasta tokalla huudolla. Eli nyt pitää panostaa ihan hirmuisesti siihen, että Sinna kuuntelee vain ja ainoastaan mua ja niitä käskyjä mitä multa tulee. Vääriin ei saa reagoida.
Sitten tunnaria. Voi jösses että mä alan vihaamaan tätä liikettä. Pitäisi suhtautua haasteena, mutta alkaa olemaan vaikeaa. Ensin kisanomainen ihan. Plörinäksi meni, Sinna pyöri kapuloilla pitkään, otti vääriä suuhun ja alkoi sitten mälväämään omaa. Ihan kun mitään edistystä ei olisi tapahtunutkaan. Kelpaakohan kokeissa se jos tunnariosuudessa näytän videon kotoa, että kyllä se siellä osaa? :D
Alettiin sitten pilkkomaan ihan tosissaan. Sinna tunnaririnkilän taakse, oma nenän eteen. Sieltä kävelin sitten omalle paikalle ja kutsuin tunnarikäskyllä. Sujui hyvin, joten toistettiin. Sitten siirrettiin se oma sinne rinkiin ja sieltäkin toi. Siitä alettiin siirtyä siihen että Sinna meni ringin toiselle puolelle, selkä mua päin. Meni nätisi omalle, otti ja toi. Eli hyvin osiin pilkottuna. Tätä nyt vain mahdollisimman monessa eri paikassa, varmuutta varmuutta.
Eli mitä me saatiin kotiläksyksi? Treeniä mahdollisimman eri paikoissa, eri häiriöissä. Varsinkin nurmikolla. Meidän lähellähän on isot nurmialueet, missä en juuri koskaan ole treenannut. Siellä on paljon pupunpapanoita, sorsan kakkaa, ties minkä hanhen kakkaa. Eli juuri semmoinen alue missä Sinnan herpaantuminen karkaa. Ja nyt mä otan sen alueen haasteeksi. Sinnan pitää kuunnella siellä mua, tehdä se mitä pyydän. Joten nyt ulkotreeniä paljon ja pyritään käymään hallilla vähemmän. Toivotaan siis aurinkoisia iltoja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti