Jälleen kerran taas yksi tokokoe takana ja kovasti pohdittavaa edessä. Sitä mun jännittämättömyyttähän me pääsääntöisesti käydään nyt kokeissa hoitamassa. Tunnari on niin kesken, ettei siitä voi kuvitellakaan saavansa hyviä pisteitä. Mutta niin, muutenhan sitä olisi voinut olettaa että kyllä sieltä hyviä pisteitä saa. Tosin koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ;)
Koe oli siis taas Mikkelissä, tutussa paikassa mah:n hallilla. Tuomari oli uusi tuttavuus, Katja Rautiainen. Hyvin mukava tuomari, joka perusteli pisteensä hyvin. Selvästikin näissä ylemmissä luokissa tuomarit on tarkempia ja vaativat enemmän.
Suurin plussa koko kokeessa oli se, että pystyin itse olemaan suht rentona. Jännitys aina välillä iski pintaan, mutta sain sen nielaistua alas ja rentoutettua itseni. Me mentiin yhtenäisenä parina kehään Sinnan kanssa ja tultiin yhdessä pois. Yksi tavoite siis saavuitettu. Muuten itse koe oli aika mielenkiintoinen.
Paikallaolo 7,5. Sinna meni maahan liian aikaisin (humpsahteli siinä rivissä koko ajan maahan, aika selvää ennakointia). Lisäksi oli vinkunut kerran. Huomautus tuli myös oikean takajalan asennosta, jonka takia asento ei ollut täysin suora. Tuo on vaan se Sinnan huono jalka, joten sitä tuskin saadaan koskaan kuntoon.
Muut pisteet ja suoritukset on kerrankin videoituna ja ne löytyy täältä:
Luoksetulon pysäytyksiin pitää nyt kiinnittää huomiota. Mutta tuo ruutu, jestas. Sinna ei ikinä ole missään tilanteessa karannut ruudusta sivulle. Oli aika ällistynyt olo kun yhtäkkiä Sinna vaan humpsahti tulemaan. Kaikki on siis mahdollista. Liekö syynä ollut se, että olin rento ja iloinen, hymyilin ruutua kohti kävellessä? Mene ja tiedä, mutta kerrankin kun on rento kehässä niin sit käy näin :D
Sama tuo hyppynouto. Ihan ihme aivopieru. Sinna jäi katsomaan nurkassa istuvaa miestä ja se veti selvästi pasmat sekaisin. Eli treeniä treeniä.
Kokonaispisteitä saatiin 162,5, ei tulosta. Nyt monen kokeen jälkeen alkaa selvästi huomaamaan, missä kohtaa ne petraamiset tulee. Tunnari tottakai ehdottomasti kuntoon. Mutta sitä työstetäänkin jatkuvasti. Luoksetulon stoppeihin nyt kriteerit kuntoon treeneissä. Ja toi hemmetin hyppynouto. Se on treeneissä niin hyvä, että ihan harmittaa kun se ei kisoissa onnistu.
Kaikkein eniten treenaamista on kokonaisuudessa. Kotimatkalla mietin, että miten voi olla mahdollista että vuosi sitten saatiin voittajankokeesta parempia pisteistä, kun mitä kertaakaan ollaan saatu tänä vuonna, kun liikkeet kuitenkin on paremmin hallussa. Vastauksena on se kokonaisuus. Viime kevään kokeet oli osiin jaoteltu, parhaimmillaan koe tehtiin neljässä osassa. Nyt kaikki on olleet kokonaisia suorituksia ja niissä näkyy harjoituksen puute. Kokonaisuus alkaa loppua kohden hajoamaan, mistä tuli tuomariltakin huomautus. Koiran kokemattomuus näkyy. Siispä tässä kohtaa nyt itseä niskasta kiinni ja niitä kokeenomaisia treenaamaan.
Harmillisesti kokeisiin on nyt todella vaikea päästä. Yhteen kokeeseen on varapaikka ja sitten vielä yhteen yritän soittaa. Toukokuun alusta kokeet alkavat olemaan ulkokentällä ja pahoin pelkään että tuo kylmänarka makkarainen ei vielä niihin ole valmis. Paikkamakuussa jos palelee niin ei mene enää ollenkaan maahan, joten ei viitsi kokeita pilata sen takia. Mutta eihän sitä tiedä, jos kevät olisikin todella lämmin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti