Nyt ekalla kerralla kuitenkin tehtiin sitä meidän vaikeinta liikettä, tunnaria. Se vaan on niin jännä liike, Sinna ottaa aina oman, siitä voi olla varma. Mutta se ottaa oman, lähtee tulemaan, kääntyy ja palaa takaisin kapuloiden luo. Hyvin, hyvin epävarmaa. Kokeiltiin sitten niin, että lähetin Sinnan kapuloille ja käänsin selkäni. Ja kappas, noin vaan Sinna toi sen kapulan samantien. Mun nurinkurinen asento aiheutti vähän ongelmia ja siinä tuli mälväämistä. Toistettiin ja sillä kerralla Sinna oli nostanut samantien, mutta hetken aikaa katsellut mua. Siinä hetken katseltuaan lähti tulemaan mun luo. Eli summa summarum, syynä olen minä. Joku mun olemuksessani painostaa Sinnaa. Tästä sitten keskusteltiin että treenataan sitä että olen aluksi täysin selkä kapuloita kohden, sitten sivuttain ja jos pikkuhiljaa päästäisiin siihen että katson vaan hieman toisaalle.
Hieman tässä hämäsi se, että yhtä kapulaahan Sinna tuo nätisti. Oli se sitten piilotettu, näkyvillä, kaukana tai lähellä niin nätisti ja varmasti tuo. Näytettiin myös meidän tuontileikki, missä Sinna tuo kapulan aina mun avoimeen oikeaan käteen ja hakee sitten namin vasemmasta. Tuo leikki toi uuden idean tunnariin. Entä jos pidänkin käden auki, merkkinä että tuo tänne? Kokeiltiin ja toimi. Nyt sitten näillä keinoilla treenaamaan. En usko että merkittäviä muutoksia ehditään saada ennen lauantaista koetta, mutta ei se mitään. Se koe on vaan mun kisajännityksen hoitoon, ei sillä väliä jos tunnari möhlätään.
Mutta pitkästä aikaa koko tunnari tuntuu liikkeenä paljon kivemmalta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti