Varmuutta noutoon

Oilin kurssikerta, osa 2/3. Tämän kerran aiheeksi otin hyppynoudon, koska huolimatta sen suoritusvarmuudesta treeneissä, ei se ole kokeessa juuri koskaan onnistunut. Kapulan nostovaiheessa Sinnalla menee vain fokus ja se alkaa katselemaan ympärilleen. Tätä yritettiin sitten saada esiin treeneissä.

Aloitettiin sillä mikä meillä yleensä kokeissa menee pieleen. Kapula lentää lähelle kehän ulostuloaukkoa ja siellä on ihminen. Nyt vieläpä siten että siellä oleva ihminen oli kyyryssä. Sinna meni, haki kapulan ja palasi samantien viereen. Kokeiltiin uudestaan, mutta siten että ihminen oli edelleen kyyryssä ja toinen seisoi kapulan vieressä. Sinna meni, haki kapulan ja palasi samantien. Nyt sitten siten että molemmat avustajat meni seisomaan heitetyn kapulan viereen, Sinna joutui näkemään vaivaa kapulan hakemiseen. Mutta silti meni ja haki sen kapulan samantien.

Vaihdettiin harjoitusta. Nyt heitettiin toiseen suuntaan. Hallin toisessa päässä oli agilityä, joten heiteltiin kapulaa sitten Sinne suuntaan kun niitä ääniä Sinna vähän kuunteli. Ei vaikutusta. Seuraavalle kierrokselle otettiin sitten ihan kunnon häiriö, Oili meni toiselle puolelle hyppyä ja Sinnan kääntyessä kapulalta takaisinpäin alkoi kyyryssä houkuttelemaan. Ja näin saatiin Sinna narahtamaan. Ne namit ja Oilin ääni vaan vetivät Sinnaa luokseen. Pari toistoa ja joka kerta narahti, eikä edes meinannut tulla takaisin. Jouduin muutamaan otteeseen hakemaan pannasta, aina piti muistaa että hypyn kautta ja pelkkä kehu palkaksi. 

Oili totesikin että Sinna narahtaa älyttömän helposti, eli tätä pitää treenata. Pidettiin pieni tauko ja otettiin uudestaa, tällä kertaa helpotettuna eli Oili oli vähän kauempana hypystyä. Sinna ei vilkaissutkaan sivusuuntaan, vaan katsoi tiukasti mua ja sai palkaksi ison kasan namia. Toistolla Oili oli vähän lähempänä ja edelleen Sinna ei vilkaissutkaan. Äärimmäisen pätevä possu! Eli nyt todella vahvasti häiriötreeniä hyppynoutoon. Jos ei ole avustajaa, niin siellä voi olla toisia kapuloita, ruokakippoja, ihan mitä tahansa. Ja niiden luo ei yksinkertaisesti saa mennä. Sinnan pitää tietää että tehtävänä on hakea se kapula ja palauttaa asap.

Tiukasti kiinni ja rrrravistus

Sitten vielä pari tunnaria. Ensimmäinen kerta tehtiin siten että käänsin taas selkäni. Kesti ihan älyttömän pitkään (siinä ehtii miettiä monta asiaa kun ei näe!) mutta lopulta toi oman. Oli haistellut todella pitkään mutta ottanut lopulta oman ja palautti. Tehtiin toisto, matkaa lisättiin pari metriä. Siirrettiin myös kapulat riviin, joka on Sinnalle helpompi. Itse käänsin jälleen kerran selkäni. Vauhti oli hyvä, oli ottanut paremmin sen omansa mutta jäysti vähän. Kolmannella kerralla tehtiin sitten aivan uudella tavalla. Nyt kun annoin Sinnalle luvan hakea omaansa, niin sen jälkeen poistuin kehästä portin taakse. Oli Sinnan ilme ollut aikamoinen kun kapuloilla vilkaisi mua ja en ollutkaan siinä missä piti. Nopeasti nappasi oman suuhunsa ja lähti juoksemaan perään. Sinna sai vähän miettimistä ;) Tuota treeniä ei saa tehdä liian usein, koska ei kuitenkaan haluta aiheuttaa koiralle hätää omistajasta, mutta tuo toimii hyvänä muistutuksena silloin tällöin.

Kaiken kaikkiaan Sinnan tunnari oli paljon parempi kuin viikko sitten. Nyt pitää lisätä matkaa sekä erilaisia variaatioita. Milloin olen kääntyneenä, milloin käsi ojossa. Liikkuria pitää käyttää hyväksi siten että liikkuri tuleekin joskus seisomaan mun eteen - Sinna ei näekään mua ja joutuu miettimään. Kaikkea mahdollista siis. 

Keskusteltiin myös siitä yleisestä koetilanteesta ja eri halleista. Niissä pitäisi käydä. Kokemusta ja varmuutta eri paikoista, sieltä se koekestävyyskin tulee. Lisäksi niitä kisanomaisia treenejä pitää oikeasti tehdä usein. Eli treeniä ja treeniä. Sitä me ollaan kyllä Sinnan kanssa valmiita tekemään.