Loma lusittu, arki koittaa

Kolme viikkoa lomaa takana ja on mälsää. Lomalla olo oli niin kivaa, että olisi sitä voinut viettää pidempääkin. Harmi, että pitää tehdä töitä :) Lomalla oltiin aika kirjaimellisesti. Hengailtiin mökillä, uitiin, pötköteltiin pihalla auringonpaisteessa ja käytiin pikareissulla Aulangolla. Oltiin vaan ja nautiskeltiin.

Ensimmäisen lomaviikon lopulla oli tarkoitus käydä tokoepiksissä katsomassa missä tilanteessa uusien sääntöjen tuomat muutokset voittajaan vaikuttaa. Ne jäivät kuitenkin harmillisesti välistä ja koska seuraavien epiksien aikaan oli Sinnan fyssari, päädyttiin lopulta menemään Oilin luo yksärille katsomaan ne liikkeet läpi. Ja nehän vaikutti hyvältä! Kokonaisuus aika hyvin kasassa, miinuksia seuraamisen väljistä käännöksistä ja ällässä istumisen hitaudesta - huomaa että näihin ei ole niin kovasti nyt kiinnitetty huomiota. Lisäksi kaukoissa se tekniikka on mitä on ja hieman tuli etenemistä. Ei kuitenkaan niin paljon, etteikö ykköstulos olisi mahdollista kunhan sen tunnarin saisi kuntoon. Se meinaan edelleen on meidän heikoin lenkki, nyt Sinna jäi syömään sitä omaa hetkeksi.

Hämeen linna

Keskityttiin siis, jälleen kerran, siihen tunnariin. Olen nyt tehnyt sitä että jos menee kapuloille hulivilimeinigillä niin komennan vielä ennen kapuloita. Muistutan että miten sinne mennään, kuuluu keskittyä. Ja se on auttanut. Niinpä tehtiin siihen muutamia toistoja. Pidettiin tauko, jonka aikana oli katsoa ruutu kerran ja sitten palata tunnariin. Ähäkutti, eipä palattukaan heti. Ruudun matkalla ollut kapula vei Sinnan huomion täysin ja sen jälkeen treenattiinkin ruutuun menoa kapula matkalla. Käskyjä pitää kuunnella ja tehdä mitä pyydetään. Vaikka Sinna vaikuttikin aluksi siltä että apua poliisi, niin nopeasti tajusi että pitää oikeasti tehdä mitä pyydetään ja iloinen ruutu saatiinkin. Kuuntelutreeniä selvästi pitää tehdä enemmän.

Tunnaritreeniä kotona.

Mutta se tunnari. Vaikeutettiin sitä heittämällä sekaan muita kapuloita, töttöreitä, kaikka mahdollista. Jopa lentäviä kapuloita. Yksi huomautus riitti, sen jälkeen Sinna keskitti työhön täysin ja toi jopa hyvin sitä omaa. Tuntui taas että tunnari olisi humpsahtanut pienen sysäyksen eteenpäin. Se on meidän vaikein liike, johon vaikuttavat helposti tila ja muut ihmiset. Mutta usko siihen että se joskus vielä toimii, on luja. Pakko olla.

Tunnarin lisäksi ollaan keskitytty kuunteluun merkin kanssa. On kaksi käskyä, kierrä ja merkki, joista toinen tarkoittaa sitä että merkki aina kierretään ja toinen sitä että merkin taakse jäädään seisomaan. Kiertämiset sujuu hyvin, mutta merkki on hankala. Varsinkin ensin jos on kierrelty. Itselleni kriteerin pitäminen on ehkä hankalinta, se kehu merkistä tekisi mieli antaa kun vähän valahtaa merkin sivulle - mutta ei, on oltava vaan tiukkana. 

Tiukkana oli myös Sinnan oikea lapa, kun fyssarilla käytiin. Olin katsonut Sinnan liikettä ja vähän vinolta vaikutti, epäilin syyllisen olevan se ikuinen ongelma oikea takajalka. Mutta vielä mitä. Takaa hyvässä kunnossa. si-nivelessä vähän hoidettavaa mutta ei paha. Sen sijaan oikea lapa oli täysin jumissa, joku traumaperäinen juttu. Mitähän lie touhunnut kun lapansa satuttanut? Aivan uusi jumi, jonka syntyperää en keksi millään. No, se saatiin hoidettua ja muuten olikin hyvässä kunnossa oleva possunen.

Nyt kun arki taas alkoi niin eiköhän meidänkin päiväohjelmat palaa normaaliksi. Sinna huokaisi tänä aamuna varmaan helpotuksesta, kun saa taas päivisin nukkua rauhassa :)





Tämän illan tunnaritreenit