Siinä seuraavaa pätkää odotellessa tein Sinnalle pari tunnaria sivussa. Ensin normaali, sitten vaikea. Huolimatta vieraammasta paikasta, teki hyvin! Taas vähän semmoinen tunne että noinko me taas edetään siinäkin.
Toisella kierroksella sitten luoksetulon stoppia. Olen ollut sitä mieltä että se ei ole hyvä ja etten pysty pitämään omia kriteerejä. Aloitettiin kisanomaisella ja stoppi oli äärimmäisen hyvä ja terävä. Eli ei mitään sanottavaa, mutta treenattiin sitten. Mehän ollaan tehty sitä meidän namiheittely jes-leikin kanssa ja sen avulla näytin niitä stoppien huonouksia. Ja ne oli huonoja. Mutta niin olin minäkin, mä teen ne huonosti. Mutta huono oli Sinnakin, sillä on ihan väärä mielentila koko jes-leikkiin. Todettiin että ton leikin kanssa ei stoppeja kannata enää treenata, mutta katsottiin kuitenkin miten niitä siinä tehtäisiin jos voisi tehdä. Nyt ei kannata, koska Sinna on ottanut koko leikin haukkumis-räyhäämis-pikajuoksu-leikiksi. Haukkuu lähtiessä namille, juoksee kaukaa ohi ja komentaa. Ihan kamala pikkukoira.
Ja koska kyseessä oli kunnon koulutusviikonloppu, niin sunnuntaina mentiin taas Oilin pakeille. Tällä kertaa staffiyhdistyksen järjestämänä. Koska perjantaina oli ollut pitkä päivä ja sunnuntai oli pitkä päivä, niin minä niin fiksuna pidin Sinnalla jonkinmoisen lepopäivän lauantaina. Virhe! Varsinkin kun meidän vuoro oli ensimmäisenä, niin aamulla Sinna oli ihan hirmuinen. Mielentila väärä ja luonne räyhä. Kaikenlisäksi olin ottanut aiheiksi evl:n liikkeet, koska niitäkin pitäisi pikkuhiljaa alkaa treenaamaan. Noh, tehtiin se mitä tehtiin mielentilasta huolimatta.
Aamulla otin aiheeksi tyhjään lähettämisen ja ruudun yhdistämisen. Tyhjään lähettämistä ollaan tehty paljonkin, mutta itse ruutua ei. Aloitettiin tyhjään lähettämisellä mutta se ei tietenkään toiminut niinkuin kotona. Koska räyhä. Mutta treenattavina asioina tuli seuraavia:
- tyhjään lähettämistä siten että palkka pysäytyksestä lentää jostain piilosta. tyhjään lähettämisen matka on hyvä pitää pidempänä kuin 10m
- ennen kun yhdistetään ruutuun, niin ruututreeniä siten että koira jätetään siihen "tyhjään" ja lähetetään sieltä missä itse kuuluu seisoa
Eli ei pidä oikoa mutkia suoriksi, vaan pilkkoa, pilkkoa ja pilkkoa. Lisäksi pitää muistaa pitää kriteerit, ruutu alkaa helposti vetää puoleensa.
Iltapäivän vuoroa odotellessa toivoin että räyhähenki olisi väsyneempi, mutta taisi olla turha toive. Ennen omaa vuoroa, siinä ruokatauon loppuessa tein muutaman tunnarin siinä odottelualueella, normaalia vaikeampana. Kahvipöydän ääressä oli ihminen ja siinä oli kaikkia herkkuja, kapulat siihen jalkoihin. Kaksi kertaa teki hienosti. Kolmannella kerralla sain liikkurin ja Oilikin ilmaantui paikalle, heti alkoi mennä huonosti. Toi vieläpä väärän! Tässä kohtaa todettiin se, mikä todettiin myöhemmin harjoituksessakin - Sinnalle ei voi tehdä montaa toistoa. Eli jos tunnari onnistuu ekalla kerralla hyvin, niin ei toistoa.
Itse treenissä harjoiteltiin sitä kiertohässäkkää (tuo taitaa olla se nätimpi nimi sille...). Ollaan kotona jo treenattu pelkkää kiertoa estein ja kapuloin, tuloksena se että kolme kertaa tekee hyvin ja sen jälkeen alkaa tarjota muuta. Sama näkyi nyt tuolakin. Vähän se vasemman puoleinen kapula houkutteli, mutta ei alkuun ottanut. Eli tässäkin, ei liikaa toistoja. Lisäksi voi erillisenä tehdä treenejä, missä esteet on aivan tötsän vieressä. Eli treenataan hyvin vahvaksi sen, että erottaa ne käskyt ja pystyy irtaantumaan hypyistä.
Vaikeinta Sinnalle oli melkeinpä se kapulan tuonti. Tehtiin liikkeen loppuosaa, eli kutsutaan sieltä merkiltä tuo-käskyllä. Sinna juoksi kapulan ohi, hyppäsi kyllä esteen nätisti! Niin paljon noita luopumisia tehty eri liikkeissä, että se ei ollutkaan niin helppoa. Lisäksi tuossa muodossa nouto oli aivan uusi asia. Muutaman kerran sain käydä nostelemassa kapulaa ennen kuin Sinna uskoi että sen saa tuoda. Harvinaisen vaikeaa :D
Tuossakin liikkeessä pitää muistaa toistojen määrä. Parempi vähän usein kun harvoin liikaa. Nuo toistot on aina olleet Sinnalle vähän hankalia. Välillä tuntuu että kestää niitä enemmän ja välillä vähemmän. Ehkä se riippuu myös liikkeestä. Tuollaisissa itsenäisissä työskentelyä vaativissa liikkeissä Sinna alkaa tarjoamaan eri vaihtoehtoja, ikäänkuin ihmettelisi että oliko ensimmäisissä kerroissa jotain vikaa kun toistetaan, tarjotaan sitten muuta. Motivaatiota tekemiseen kuitenkin löytyy, vähän liikaakin. Se liika näkyy rasittavana älämölönä, ei hauku mutta kitisee ja kätisee minkä kerkiää. Ehtiväinen tyyppi.
Kaiken kaikkiaan tuo staffipäivä oli tosi mukava. Oli kiva nähdä erilaisia staffeja ja tutustua omistajiin. Toivottavasti tälläisiä staffijuttuja järjestetään useammin!
Kuvat on viikon takaa, kun lunta näkyi täällä vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti